”Tar­jo­sin kotiani tur­va­pai­kan­ha­ki­jal­le” – SPR Kuu­sa­mon johtoon juuri ennen pa­ko­lais­krii­siä re­päis­ty maail­man­mat­kaa­ja ja ka­don­nei­den pe­las­ta­ja pe­rään­kuu­lut­taa in­hi­mil­li­syyt­tä

SPR Kuusamon osaston puheenjohtaja Pertti Hekkala kertoo oppineensa, että ihmisten kanssa tulee elää ilot ja surut.
SPR Kuusamon osaston puheenjohtaja Pertti Hekkala kertoo oppineensa, että ihmisten kanssa tulee elää ilot ja surut.
Kuva: Vappu Jaakkola

– Kun vastaanottokeskuksen pihaan tuli ensimmäinen bussi, sieltä pari nuorta miestä tuli heti sanomaan, että ollaan saatu apua SPR:ltä matkan varrella, nyt on meidän vuoro. He osasivat monia kieliä, ja olivat suurena apuna.

Ensin tulivat kiintiöpakolaiset, sitten yhtäkkiä sadat turvapaikanhakijat. Työtä riitti.

– Talvi painoi päälle, eikä ihmisillä ollut vaatteita tai huonekaluja, ja lapset piti vaatettaa. Omalla peräkärryllä kuljetettiin lahjoitettuja tavaroita ja talvipakkasilla autettiin ostoksille. Pari tusinaa aktiivista vapaaehtoista pisti kaikkensa likoon päivittäin, kun tilanne oli kaikkein kuumimmillaan.

Näin kertoo SPR:n ”hullusta vuodesta” Pertti Hekkala, joka kaksi ja puoli vuotta sitten vetäistiin SPR Kuusamon osaston puheenjohtajaksi puolivahingossa.

– Olin EA1-kurssilla, josta päädyin SPR:n kokoukseen, jossa tehtiin henkilövaihdoksia. Joku siinä sitten ehdotti minua hallituksen puheenjohtajaksi. En ollut edes SPR:n jäsen, mutta se hoidettiin siinä kokouksen aikana tekstarilla, Hekkala nauraa.

Suurimman osan työurastaan Hekkala oli asunut ulkomailla, ja kielitaidosta ajateltiin olevan apua.

– Olen sillä tavalla nähnyt ja kokenut paljon, nähnyt myös sitä huonoa osaa. On kasvanut sellainen kuori kohdata vaikeita asioita, Hekkala toteaa.

”Olen ollut mukana, kun asiat ovat päättyneet onnellisesti, ja myös, kun ne ovat päättyneet pahimmalla mahdollisella tavalla.

Vuonna 2008 Hekkala oli Kiinassa, kun Sichuanin maakunnassa tapahtui katastrofaalinen maanjäristys, joka tappoi yli 70 000 ihmistä ja jätti viisi miljoonaa kodittomaksi.

– Olin Shanghaissa johtajana tehtaassa, jonka työntekijöitä oli katastrofialueelta kotoisin. Yhtiön puolesta ja yksityishenkilönä järjestin keräyksiä tehtaalla. Se oli valtava katastrofi, Hekkala hiljentyy.

– Kun on kohdannut traumaattisia asioita, on huomannut, että ihmisten kanssa pitää elää ne ilon hetket ja surun hetket, ja tulla osaksi yhteisöä.

Hekkala on kokenut ilot ja surut paitsi muilla mailla, myös kuusamolaisten kanssa. Hän on mukana ensiapu-hälytysryhmässä, ja kotoa löytyy myös VAPEPA:n eli kadonneita etsivän vapaaehtoisen pelastuspalvelun valmiuspakkaus.

– Olen ollut mukana, kun asiat ovat päättyneet onnellisesti, ja myös, kun ne ovat päättyneet pahimmalla mahdollisella tavalla. Aina kuitenkin toivotaan, että kadonnut löytyy.

Lisäksi Hekkala on mukana muun muassa Martoissa.

– Olen saanut tavata paljon kuusamolaisia eri elämänpoluilta tämän työn kautta. SPR sai paljon näkyvyyttä turvapaikanhakijatilanteesta, ja moni ajatteli, onko unohdettu kotimaan apu. Ei todellakaan, Hekkala tyrmää.

– Vanhuksia on ulkoilutettu, yksinäisten ja sairaiden apuna kodeissa käyty. Vaikka kukaan ei saa palkkaa eikä korvauksia tästä työstä, on ilmeisesti helppo huudella, että tehdään liian vähän.

Hekkalaa luulisi olevan hankala siitä syyttää. Nyt yksi vastaanottokeskuksen pihalla vapaaehtoisten riveihin astuneista turvapaikanhakijoista asuu Hekkalan kotona.

– Tarjosin kotiani turvapaikanhakijalle. Kun vastaanottokeskukset suljettiin maalis-huhtikuun lopulla, osa ei olisi halunnut lähteä, ja hän on yksi heistä. Hän on vastaanottokeskuksen kirjoilla muualla, mutta meille hän on kuin perheenjäsen. Hän osallistuu askareisiin, käyttää jääkaappia ja saunoo, mutta pitää itse itsestään huolta. Vuodepaikan tarjoaminen on minulle osa vapaaehtoistoimintaa, Hekkala toteaa vaatimattomasti.

Kun kysyn, onko kyseinen turvapaikanhakija sitten ylitsevuotavan kiitollinen ja onnellinen tästä mahdollisuudesta, Hekkala vakavoituu.

– Ei se epätietoisuus siitä katoa. Ei tiedä, kuinka oma tapaus etenee. Kuulee uutisia kohdealueelta, missä ihmisiä joutuu piileksimään. Silloin tällöin tulee raporttia, että kaveri tai sukulainen on tapettu.

– Kun päivittäin näen suoraan, mitä siellä oikeasti tapahtuu, voi peilata median antamiin tietoihin. Tiedotusvälineiden kautta välittyy virallinen tieto, mutta voisin väittää tietäväni ehkä paremmin kuin monet, jotka ovat päätöksiä tekemässä.

Viittaatko niin kutsuttuihin pakkopalautuksiin?

– Kyllä minulla on hyvin vahva näkemys siitä, mikä alue on turvallinen, ja kenelle. Ne asiat eivät ole ihan niin helppo määritellä, Hekkala toteaa.

Lähi-Itää ja sen tapahtumia Hekkala on seurannut pitkään, ja itse liikkunut Irakissa, Kuwaitissa, Saudi-Arabiassa ja muuallakin Lähi-Idässä. Teheranissa hän oli silloin, kun Iran ja Irak kävi seitsenvuotista sotaansa.

– Kyllä tätä tilannetta olen seurannut tarkkaan, ja ihmisten kautta tilanteen seuranta on tullut vielä läheisemmäksi.

Vaikka Kuusamon vastaanottokeskukset lakkautettiin, pitää Hekkala moniin maahan tulleisiin yhä yhteyttä.

– Ilman muuta syntyi ystävyyssuhteita, ja kun väki on muuttanut pois, ollaan pidetty yhteyttä. Ensi viikonloppuna käydään Turussa tapaamassa yhtä perhettä.

Haastattelun lopuksi pyydän Pertti Hekkalaa valitsemaan toimitilan tauluissa esillä olevista SPR:n arvoista itselleen sen kaikkein tärkeimmän.

Se on inhimillisyys.

Ilmoita asiavirheestä