Kolumni

Tar­peel­li­set te­ra­piat

Onnittelut Fysiokuusamolle tunnustuksesta!

 

Siitä tulikin mieleeni tarkastella, mikä on fysioterapia- ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon pienyritysten asema tulevassa sotessa. Sote kun on kaikkine kommervenkkeineen niin monimutkainen juttu, että siitä selvän saaminen on työlästä.

Nykyisin esimerkiksi fysioterapiayritykset saavat asiakkaansa pääosin neljää kautta. Kela ohjaa terapiaan vaikeavammaisia, mikäli kuntoutussuunnitelma on tehty julkisessa terveydenhuollossa. Kelalla on tietyt kriteerit, että yksikkö voidaan hyväksyä terapiapaikaksi. Vaikeavammaisten kuntoutuksessa on tavoitteena usein työ- tai toimintakyvyn ylläpito, toisinaan tietysti parantaminen.

Sairastumisen kuntoutus on toinen kanava. Esimerkiksi aivoinfarktin eli halvauksen saanut tarvitsee usein monipuolista kuntoutusta. Fysioterapian lisäksi usein puheterapiaa, toimintaterapiaa ja psykoterapiaa. Myös leikkausten tai tapaturmien jälkeen terapioita voidaan tarvita. Pohjois-Pohjanmaan alueella sairaanhoitopiiri on kilpailuttanut fysioterapiayksiköt laadun ja sopivien kustannusten takaamiseksi, ja sairaanhoitopiiri lähettää kuntoutettavia sitten näihin hyväksymiinsä yksiköihin.

Terveyskeskus ostaa myös vastaavia palveluja pääosin samoilta yksiköiltä. Sairauksien hoidon ohella terveyskeskus kuntouttaa myös vaikeavammaisia yli 65-vuotiaita, joita Kela ei enää maksa. Näistä terveyskeskus tekee yksiköille maksusitoumuksen ja vaatii tietysti myös palautteen.

Neljäs kanava ovat yksittäiset lääkärit, jotka voivat lähettää potilaita fysioterapiaan kerrallaan korkeintaan 15 kerran sarjahoitoon. Näistä kustannuksista Kela maksaa osan ja potilas itse osan. Tällaisia potilaita voi tulla myös työterveyshuollosta, mikäli työterveyshuollolla ei ole mahdollisuuksia maksusitoumuksiin.

Ja viides reitti ovat tietysti itse fysioterapiaan hakeutuvat ihmiset, joilla ei ole lääkärin lähetettä ja jotka maksavat saamansa hoidot itse.

Itse harmittelin työurani akana sitä, että psykoterapia tai toimintaterapia eivät ole olleet rinnastettavissa fysioterapiaan esimerkiksi Kela-korvausten suhteen. Nythän järjestelmä on se, että psykoterapiaa tarvitsevat saavat ensin puoli vuotta itse tai terveyskeskuksen kustantamaa sairauden hoitoterapiaa, ennen kuin Kela katsoo voivansa siirtyä kuntouttavaan terapiaan. Erityisesti psykoterapian tarve näyttää lisääntyvän. Varhaisella terapialla voitaisiin estää todennäköisesti lukuisia työkyvyttömyyteen johtavia tilanteita.

Mutta miten sote-aikakaudella?

Toistaiseksi on vielä avoinna, miten yksityislääkärin valinnut potilas saa maksusitoumuksia fysio- tai psykoterapiaan, esimerkiksi sairauden jälkihoitoon tai vaikeavammaisena ikäihmisenä. Kun näyttää siltä, että myös julkiset perusterveydenhuollon lääkäripalvelut yhtiöitetään, suoran maksusitoumuksen antaminen myös tulevasta terveyskeskuksesta voi vaatia ylimääräisen hyväksymiskierroksen maakunnan palvelulaitoksessa.

Sen sijaan ainakaan toistaiseksi ei ole kaavailtu muutosta Kelan kustantamiin vaikeavammaisten kuntoutuksiin tai yksittäisen lääkärin lähettämiin terapioihin. Kela-korvaukset tulevat poistumaan yksityislääkärikäynneiltä ja yksityisistä laboratoriopalveluista, joten saattaa olla, että muutoksia tulee myös lähetteellä haettavan fysioterapian Kela-korvauksiin.

Olen kuitenkin varma siitä, että sote-aikakaudellakin fysio-, psyko-, toiminta-, puhe- ym. terapiaoita tarvitaan. Suurten sote-suunnittelijoiden mielestä kai nämä kuitenkin ovat niin pikkuasioita, että kukaan ei ole näitä vielä ehtinyt pohtimaan.

Ihmisille erilaiset terapiat ovat kuitenkin välttämättömiä terveysongelmien hoitamisessa. Toivottavasti kuitenkaan ihmisiä ei panna juoksemaan turhaan luukulta luukulle, kun kerran sote-uudistuksen perustarkoitus on palvelujen parantaminen.