Muutamaa päivää ennen kotiinpaluuta olen herännyt jälleen mietiskelemään kuusamolaisia ja kuusamolaisuutta. Jo alkukesästä sain nimittäin kuulla, että jotain täältä olisi tarttunut minuunkin.
Ammattiliittotaustaiset perheenjäseneni keskustelivat sukujuhlissa työelämän ongelmista tai jostain muusta vastaavasta, johon totesin ammattiyhdistysten ja verotuksen syöneen jo kauan sitten suomalaisten kilpailukyvyn muuhun maailmaan verrattuna, sekä tehneen pienyrittäjyydestä käytännössä mahdotonta varsinkin syrjäseuduilla.
Enoni totesi tähän, että poikahan on omaksunut kuusamolaisen mentaliteetin saman tien. Ehkä asioiden ajatteleminen järjellä aatteen sijaan on kuusamolaista mentaliteettia, mutta hyvä etteivät sentään kepulaiseksi haukkuneet.
Olen oppinut kuusamolaisesta mentaliteetista näiden muutaman kuukauden aikana ikävämmänkin puolen. Kirjoitin keväällä tällä palstalla, että ensivaikutelmani kuusamolaisista on positiivinen. Sain huvittavan palauteryöpyn.
”Eivät kuusamolaiset ole veikeitä vaan vaikeita”, kirjoitti joku ex-kuusamolainen.
Paikkakuntalaisten keskinäinen kyräily onkin välillä ihmetyttänyt ja harmittanut. Kaikkialta löytyy vastakkainasettelua. Keskustan yrittäjät kyräilevät marketeille. Maanviljelijät syyttävät poromiehiä milloin mistäkin, johon poromiehet vastaavat, että petojen syy. Tästä taas eivät luonnonsuojelijat pidä.
Kylällä haikaillaan Rukan matkailueurojen perään, ja Rukalla valitellaan kovaa kilpailua.
Eipä mahdu monen mielestä kaivoskaan luontomatkailun luvattuun maahan.
Oma lukunsa on vielä Kuusamon sisäisten asioiden lisäksi naapurikuntien välinen loanheitto.
Keskinäisen nokittelun ja vastakkainasettelun sijaan koko Koillismaan pitäisi tarttua samaan köyteen. Liike-elämässä kilpailua tietysti tarvitaan, mutta täällä tapaa terveen kilpailun sijaan liikaa myrkyllistä kateutta.
Minun neuvoni täkäläisille on jatkossa keskittyä yhä tarkemmin miettimään, miten Koillismaasta saataisiin houkutteleva asuinpaikka esimerkiksi lapsiperheille, ja miten heidät saataisiin tänne jäämään. Kehotan panostamaan arvoihin kuten turvallisuus, viihtyisyys ja luonnonläheisyys.
Vielä kun tuo rapautuva tiestö saataisiin kuntoon. Eilen ajattelin ehkä ensi kerran Valtatie 20:n kulkevan Kuusamosta Ouluun, eikä toisinpäin. Tämä ajatus huvitti ja lämmitti sydäntäni.