Miltä tuntuisi, jos Posio saisi Skandinavian Disneyland-huvipuiston, siis pienehkön sellaisen huvipuiston, joka olisi omaleimainen, pohjoisen taikamaailman huomioon ottava pienpuisto?
Lähin vastaava Disneyland on Pariisissa Ranskassa, ja aivan liian kaukana ajatellen pohjoismaalaisia, jotka mieluummin tulisivat varmaankin Posiolle.
Tanskaan rakennettiin aikoinaan, oliko se nyt Legoland. Legothan on lähtöisin Tanskasta. Tanskalaiset ovat valloittaneet legoillaan maailmaa. Melko monessa maassa legoja taidetaan myydä.
Tai miltä tuntuisi, jos Kuusamon Rukalle rakennettaisiin Pohjoismaiden korkein näköalatorni, jonka alaosaan tulisi myös hotellihuoneita, joiden parvekkeilta pääsisi lasketteluhissillä rinteisiin tai tulevaan Rukan elämyskylpylään.
Tai miltä tuntuisi, jos Taivalkoskelle Päätalokeskuksen yhteyteen rakennettaisiin Suomen ensimmäinen edesmenneiden kirjailijoiden ja edesmenneiden merkkihenkilöiden kohtauspaikka, jossa he vahanukeiksi puittuina eivät seisoskelisikaan patsaina, vaan liikkuisivat robotteina sulavasti Taivalkosken robottikirjailijamuseossa paikasta toiseen.
Vahanuket siis muutettaisiin roboteiksi, ja ohjelmoitaisiin heidän sisälleen sähköinen ohjelma, jossa turisti voisi pyytää vaikkapa Suomen sotien ylipäällikkönä toimineen Carl Gustaf Emil Mannerheimin istumaan kahvipöytään, jossa Mannerheim omalla äänellään kertoisi ajastaan ylipäällikkönä. Tai miten olisi presidentti Urho Kaleva Kekkonen eli UKK, joka voisi kertoa kun hiihteli aikoinaan puhujamatkallaan Taivalkosken ja Posion kairoissa.
Olisi siinä turistilla ihmettelimistä, että Taivalkosken robottikirjailijamuseossa ihan kuin Mannerheim ja Kekkonen olisi heränneet henkiin!
Miltä kuulostaisi juomaveden pullotustehtaan perustaminen Kitkajärven ympäristöön, johon se imagoltaan sopisi kuin nenä päähän. Mieluummin siis vietäisiin Koillismaalta vettä maailmalle kuin alettaisiin kaivamaan uraania. Tutkijoiden mukaan vuoteen 2025 mennessä kaksi kolmasosaa maailman väestöstä asuu alueella, jolla on pulaa vedestä. Tämän ennusteen mukaan puhtaalle juomavedelle tulee hirvittävän kova kysyntä.
Suomen Kuvalehdessä (22.10. 2010) on mielenkiintoinen, Riitta Kylänpään kirjoittama juttu, jossa muun muassa Åbo Akademin liiketalouden professori Alf Rehn sanoo, että Suomessa tarvitaan nyt rohkeutta erottautua muista ja uskallusta luopua järkevistä tavoista, siis hulluutta.
Kylänpään jutussa Rehn uskoo, että jos yritysten johtoon ei saada insinöörien ja lakimiesten lisäksi myös kulttuuritietämystä, designin ammattilaisia, yrityksille käy huonosti.
Niimpä, mitä tähän Rehnin visiointiin sanoisi? Ehkä sen, että hulluus sopivasti yhdistettynä realismin kanssa saattaisi olla kaikkein paras liikkeelle paneva voima. Siis ennakkoluuttomuutta, vanhojen luutuneiden ajattelutapojen tuulettamista, ja tosiaan rohkeasti vaikkapa siis vettä Koillismaalta myymään maailmalle.