Vajaan kahden viikon päästä on tämän vuotinen syyspäiväntasaus. Tänä syksynä Suomen Lähetysseuran vuotuinen Tasaus-kampanja kohdistuu erityisesti Kolumbian maattomien ihmisten tilanteeseen unohtamatta Afrikan ja Aasian maattomien asemaa.
Suuri osa kehitysmaiden köyhistä on riippuvaisia maataloudesta. Maasta saadaan ruoka ja toimeentulo perheelle. Maan voi esimerkiksi menettää konfliktin, luonnonkatastrofin tai suuryritysten tekemien maakaappausten vuoksi. Myös puutteellinen ja syrjivä lainsäädäntö voi vaikuttaa esimerkiksi naisten oikeuteen omistaa maata. Maattomuus aiheuttaa pakolaisuutta, köyhyyttä, nälkää ja turvattomuutta.
Kolumbiassa yli 50-vuotta kestänyt sisällissota on pakottanut yli kuusi miljoonaa ihmistä jättämään kotinsa. Suuri osa pakolaisista on pienviljelijöitä, joille kodin ja viljelysmaan menettäminen tarkoittaa elannon menettämistä. Pienviljelijät kärsivät myös maakaappauksista, sillä konfliktin aikana on anastettu laittomasti noin kahdeksan miljoonaa hehtaaria maata.
Vähän aikaa sitten Kolumbian hallituksen ja FARC-sissiryhmän välillä allekirjoitettiin rauhansopimus. Maakysymys oli yksi sopimusta edeltäneiden rauhanneuvottelujen keskeisimmistä kysymyksistä. Maattomien tilanteen ratkaiseminen ja maaomistuksen muuttaminen oikeudenmukaisemmaksi ovat edellytyksiä Kolumbian rauhan kestävyydelle.
Tämän viikon esillä ollut Maattomat-näyttely Kampin kappelissa Helsingissä esittelee valokuvaaja Meeri Koutaniemen valokuvia ja Suomen Lähetysseuran rauhantyön asiantuntijan Lea Pakkasen tarinoita Kolumbian maattomista. Koutaniemi ja Pakkanen tapasivat Kolumbiassa perheitä, jotka ovat joutuneet pakenemaan taisteluita ja jättämään kotinsa ja maansa. Kolumbian maattomien tapaaminen muistutti, miten pienestä konkreettisesta paikasta turva ja tulevaisuuden rakentamisen merkityksellisyys voivat olla kiinni. Ilman kotia ei ole tunnetta huomisen pysyvyydestä, Koutaniemi kuvailee. Maanomistuksen keskittyminen suurtilallisille ja pienviljelijöiden köyhtyminen olivat osasyynä myös Kolumbian sisällissodan syttymiselle.
Meeri Koutaniemi kertoo vierasblogissaan: ”Suurimman vaikutuksen matkallamme minuun teki ihmisoikeuspuolustajat, jotka paransivat tuhansien maattomien tilanteita turvallisemmaksi henkensä kaupalla uhkauksista huolimatta. Kolumbian ihmisoikeustilanne on hälyttävä. Tammi- ja kesäkuun 2015 välisenä aikana rekisteröitiin 399 hyökkäystä ihmisoikeuspuolustajia kohtaan, joista 34 oli murhia.
Uhkauksista huolimatta aktivistit ovat saaneet Lähetysseuran tuen avulla aikaan muutoksia, joissa paikalliset ihmiset on saatu aktivoitumaan ajamaan omia oikeuksiaan. Yksilöiden aikaansaannokset ovat inspiroineet laajasti kokonaisia maattomien yhteisöjä vaatimaan oikeuksiaan. Pelon ilmapiiri on voitu väistää enemmistön voimalla.
Tapaamiemme ihmisten päällimmäinen huoli oli epätietoisuus tulevasta. Sotaa paenneet ja maansa menettäneet olivat asettuneet maalle, johon heillä ei ollut hallituksen suoraa lupaa. Täten suurinta osaa tapaamistamme perheistä uhkasi pakkohäätö, jonka jälkeen heillä ei ole mitään paikkaa, mihin palata tai siirtyä eteenpäin. Näillä väliaikaisilla paikoilla tapaamamme intiaanit kertoivat, ettei nykyisiä hyvin alkeellisia ja kestämättömiä asumuksia kannata rakentaa paremmiksi, koska häätö voi tapahtua huomenna.
Yli puolet paenneista asuu hökkeleissä, sanomalehdin ja muovein vuoratuissa asumuksissa kaupunkien slummialueilla. Kolumbian lainsäädännön mukaan pakolaisilla on oikeus pyytää ja saada apua, mutta siitä huolimatta yli 70 prosenttia ei saa valtiolta minkäänlaista apua. Raskaammaksi intiaanien elämän teki toimettomuus, joka johtui ainoastaan merkityksettömyydestä alkaa rakentaa elämäänsä tiedolle siitä, kuinka käsin tehty ja rakennettu rikottaisiin uudestaan. Intiaanien suhde maahansa on pyhä ja juurettomuus siitä näin ollen elämän häväistys.”