Alakerta | Jaana Kangas / jaana.kangas@koillissanomat.fi
Olen toisinaan lukenut ihmetellen lehtien palstoilta, millaisia kummallisia nimiä vanhemmat antavat. Sellaisia, mitä ei löydy almanakasta ja jotka kuulostavat ennemminkin luontokappaleilta tai syötävältä.
Olen pitänyt sellaisia vanhempia vähän typerinä. Miksi lapselle pitää antaa jokin keksimällä keksitty ja erikoinen nimi? Onhan maailmassa jo paljon kauniita, ihan tavallisia nimiä, joksi kutsua jälkikasvuaan.
Viime aikoina olen alkanut ymmärtää sellaisia vanhempia. Omaperäinen ja ainutlaatuinen nimi säästää monelta harmilta ja vaikeudelta.
Minun kokonimikaimojani on Suomessa paljon. En tiedä tarkasti kuinka monta, mutta jo Facebookista löytyy kuusi samannimistä henkilöä. Hyvin suurella todennäköisyydellä heitä on vieläkin enemmän, sillä sekä etu- että sukunimeni ovat varsin yleisiä.
Yleisen nimeni takia saan esimerkiksi paljon jollekin kaimoistani tarkoitettua sähköpostia. Väärään osoitteeseen tulleen postin perusteella Helsingissä asuu joku samanniminen taiteilija, sillä saan säännöllisesti tarjouksia vapaana olevista näyttelytiloista. Harmillisesti en itse osaa piirtää kuin auttavasti kukan ja tikku-ukon.
Kerran minulle lähetettiin keskellä yötä sähköpostiviesti, että nyt tuli lapsivedet ja lähden synnyttämään. Yhdessä sähköpostissa oli jonkun kaimani palkkakuitti henkilötunnuksineen kaikkineen.
Ehkä parhain tapaus sattui kuitenkin viime viikolla. Sain sähköpostiini viestin, että kiitos Helsingin Sanomien tilauksesta. Ihmettelin viestiä vähän, sillä olen jo verkkoversion tilaaja. En ajatellut asiaa sen kummemmin, mutta päätin silti käydä verkkopalvelussa katsomassa tietojani.
Pääsin verkkopalveluun sisään vasta tilaamalla uuden salasanan. Omista tiedoistani paljastui kuitenkin aikamoinen yllätys: osoite ja puhelinnumero eivät olleet minun ja tilauskin oli täysin erilainen. Ainoastaan nimi ja sähköpostiosoite olivat oikein.
Nyt onkin mielenkiintoinen tilanne. Minä pääsen katsomaan jonkun toisen Jaana Kankaan lehtitilauksen tietoja, koska hän on antanut väärän sähköpostiosoitteen tai joku on kirjannut sen väärin. Hän ei pysty tekemään paljon muuta kuin jonottamaan asiakaspalveluun.
Johtopäätöksenä voisin antaa kaksi vinkkiä. Vanhemmat, antakaa lapsillenne sellainen nimi, että kokonimikaimoja löytyy mahdollisimman vähän. Ja tarkistakaa, että kirjoitatte sekä omanne että vastaanottajan sähköpostin oikein.
Jaana Kangas