Kolumni

Ta­val­li­suu­des­ta on tullut har­vi­nais­ta

Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi

Mikään ei ole enää tavallista.

Ei ihmisissä eikä muissakaan asioissa – varsinkaan ruoissa.

Ei ole tavallisia kokkeja, vaan on julkkis–, tv– tai huippukokkeja.

Ei ole enää tavallisia jääkiekkoilijoita, jotka pelaavat Valtameren takana, vaan on NHL–tähtiä.

Myös eroottiselta alalta ovat rivitoimijat kadonneet, sillä aikuisviihdebisneksessä vaikuttavat pelkästään pornotähdet.

Television siloposkinen ja heleänääninen juontajakin on nykyisin suosikkijuontaja.

Kaukana ovat ajat, kun maan kaunein oli vain missi, nyt puhutaan kohumissistä.

Ja kannuksensa ansainnut urheiluselostajakin on saanut lisänimen – selostajalegenda.

Miksi tavallisuus on kuin kirosana, varsinkin medialle?

Tai perusihmistä ei ole enää olemassakaan – ainakaan kukaan julkisuudessa paistatteleva ei taida olla ihan tavallinen kokki, kiekkoilija tai näyttelijä.

Huippusuosittu, ökyrikas ja huippumalli.

Tavallinen ihminen ei taida olla suosittu, rikas eikä ihan mallin mitoissakaan.

Miltä kuulostaisi, jos ihmistä kuvailtaisiin huippu–, mega– tai supertavalliseksi?

Tavallinen ei tarvitse etuliitettä ollakseen täydellisen tavallinen.

On kummallista, kun tavallisuus ei kiinnosta ihmisiä.

Nimittäin suurin osa suomalaisista haluaa elää ihan tavallista elämää.

Erikoisuus alkaa pian jo tympimään. Onkin käynyt jo niin, että tavallisuus on harvinaista – sen verran paljon erikoisuuteen pyritään.

Mutta mikä on nykyisin tavallista elämää, kun tavallisuus on niin harvinaista?

Asiat ovat kääntyneet aiemminkin päälaelleen. Yhtenä hyvänä esimerkkinä käy huippukokeistaan tunnettu ravintolamaailma.

Jossakin vaiheessa ravintolatkin ryhtyivät markkinoimaan aterioitaan kotiruokina.

Ihmiset kyllästyivät ravintolaruokiin ja halusivat saapua ravintolaan syömään kotiruokaa.

Ruokapuolella onkin vaikea löytää enää normaaleja pakkauksia.

Karkkipussit ja sipsit ovat kokoa maxi, mega tai super.

Kukaan ei markkinoi tuotettaan enää sanoilla normaalikokoinen.

Odotan innolla, milloin ovela markkinamies keksii, että tavallisuus on kuitenkin se kaikista vaihtoehdoista paras ja turvallisin.

”Miltä kuulostaisi, jos ihmistä kuvailtaisiin huippu–, mega– tai supertavalliseksi?