Kolumni

Teemun upea ura päättyi

Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi

Viikonloppu toi tullessaan odotetun uutisen – Teemu lopettaa hienon peliuransa.

Lähes 17 vuotta kestänyt maajoukkueura tuli päätökseen ja samalla loppui yksi aikakausi suomalaisessa urheilussa, kun eräs kaikkien aikojen suomalaisurheilija laittoi pelikengät naulaan.

Teemu Tainion ura hakee vertaistaan.

Hän edusti muun muassa kolmea eri Valioliigaseuraa. Se on saavutus, johon tuskin kukaan suomalainen tulee koskaan yltämään.

Torniolaispeluri on aina keskittynyt pelkästään pelaamiseen ja jättänyt julkisuudessa paistattelun muille.

Tainio poikkeaa esimerkiksi jääkiekosta tutusta kaimastaan huomattavasti.

Hän ei ole esiintynyt naisten- ja iltapäivälehdissä kuten kaimansa.

Tainio on pitänyt aina matalaa profiilia yksityiselämästään. Hän keskittyi enemmän pelaamiseen kuin esittelemään autojaan, joita hänelläkin on.

Tainion elämänkumppani on antanut vähemmän kommentteja heidän kahdesta lapsesta ja miehensä ihanuudesta kuin hänen kaimansa vaimo.

Yhden kaikkien aikojen suomalaisurheilijan uran loppuminen sai mediassa huomiota vain vähän.

Tarjosin parille suomalaislehdelle kolumnia Tainion urasta, mutta kiinnostusta ei tuntunut löytyvän. Yksi vastaus oli, että Tainion lopettamisuutinen ei juurikaan kerännyt klikkauksia netissä, joten kolumnille ei tällä kertaa ollut tarvetta.

Sinänsä on sääli, että lopettamisuutinen jäi vähälle huomiolle, mutta ehkä Tainio oli itse siitä iloinen.

Jääkiekkoilevan kaiman vuosia kestänyt lopettaminen sai hieman erilaiset mittasuhteet, vaikka jalkapalloilijan urheilulliset saavutukset ovat arvoasteikollani kovemmat kuin lätkämiehen. Teemu Tainio on kovempi kahdesta kovasta Teemusta.

Minulla oli kunnia saada pelata Tainion kanssa samassa joukkueessa.

Olen pelannut taitavampienkin pelaajien kanssa, mutta yhtä voitontahtoisen pelaajan kanssa en.

Jokaisessa harjoituksessa Tornion Terrieri halusi aina voittaa.

Joskus hänen voitontahtonsa aiheutti kanssapelaajissa huvittuneisuutta, mutta Tainio vihasi häviämistä, olipa kyseessä sitten vaikka leikkimielinen peli.

Se luonteenpiirre kantoi pitkälle.

Kun siihen lisättiin periksi antamattomuus ja lappilainen rehtiys, tuli Tainiosta lisäksi pidetty joukkuekaveri.

Tainio oli hieno pelaaja, mutta hän on vielä hienompi ihminen.

Ja se on lopulta tärkeintä elämässä.

Juhani Eskola