Vaalit on käyty mutta pulina tuntuu jatkuvan. Kansanedustaja Ulla Parviainen kirjoitti kolumnissaan, että vaalitulos on mitätöity teknisellä vaaliliitolla. Tutkaillaanpa moista väitettä. Ihan ensi alkuun totean, että olen tullut valituksi kuusissa kunnallisvaaleissa ja joka kerta vaalien jälkeen on teknisiä vaaliliittoja tehty. Niitä ovat tehneet ihan jokainen puolue.
Kunnallisvaaleissa käytetään suhteellista vaalitapaa. Samalla listalla olevien ehdokkaiden äänimäärä lasketaan ensin yhteen. Siitä lasketaan vertailuluku jakolaskulla jokaiselle ehdokkaalle siten, että eniten ääniä saanut saa kaikki listan äänet, toiseksi tullut puolet, kolmas kolmasosan, jne. Valtuutetut valitaan valtuustoon vertailuluvun mukaan. Siksi valitsematta jää ehdokkaita joilla on korkeampi henkilökohtainen äänimäärä, kuin valituilla. Suhteellisen vaalitavan käyttäminen perustuu Suomen perustuslakiin. Suhteellinen vaalitapa on kirjoitettu vaalidemokratian keskeisten toimintaperiaatteiden eli yleisen, yhtäläisen ja salaisen äänioikeuden rinnalle. Tämä vaalitapa ei kuvaa kuitenkin vaalituloksen prosentuaalista jakaumaa. Jos esimerkiksi Kuusamon kaupunginvaltuuston paikkaluvut lasketaan, ei se vastaa puolueiden tulosta täysin.
Kaupunginhallituksen, lautakuntien ja monien muiden toimielimien paikat jaetaan myös suhteellisuuden mukaan. Tällöin laskentaperusteena on eri ryhmittymien valtuutettujen määrä. Siitä laskettu osamäärä on paikkajaon perusteena. Teknisellä vaaliliitolla pienemmät puolueet lisäävät saman ryhmittymän valtuutettujen määrää, jolloin osamäärä kasvaa. Paikkoja saavat myös pienet puolueet. Onko demokratiaa se, että keskusta saisi 57,7%:n tuloksella hallitukseen 75% ja lautakuntiin jopa 80% jäsenistä ja kaikista pienimmät puolueet jäisivät nollaan prosenttiin? Kuinka paljon suurimmalle on tarpeeksi? Lisäksi paikkajaossa tarkastellaan sukupuolikiintiötä. Sen pitää olla vähintäänkin suhteessa 40% - 60%. Valtuustoon valittiin 64% miehiä ja 36% naisia. Tämä virhe korjataan muita paikkoja jaettaessa.
Jos kaikki luottamuspaikat jaettaisi prosentuaalisesti, ei teknisiä vaaliliittoja tarvittaisi ja äänestäjien tahto toteutuisi paremmin. Tekninen vaaliliitto korjaa kaksinkertaista suhteellisuutta esimerkiksi hallituksessa ja lautakunnissa, valtuutettujen määrää se ei muuta. Se on aivan laillinen toimintatapa terveessä demokratiassa. Kannatan mahdollisimman vahvaa demokratiaa. Kannatan sukupuolikiintiön käyttöä. Kannatan teknisiä vaaliliittoja ja kaikkien puolueiden välistä yhteistyötä, kun se perustuu aidosti luottamukseen ja kunnioitukseen.
Lopuksi lainaan ystäväni Jan-Mikael Hakomäen ohjetta suurimman ryhmän uusille valtuutetuille. ”Kun oman puolueesi ryhmä kokoontuu eka kertaa yhteen, niin silloin kannattaa ilmaista eriävä mielipide jos joku sellainen asia sydämelläsi on. Jos olet hiljaa ja alistut, niin sielusi kuihtuu siellä ryhmässä pikku hiljaa ja valtuustokauden lopulla sinusta ei ole jäljellä muuta kuin tyhjä kuori.”