Onneksi olympialaiset alkoivat.
Kesä on ollut ilman urheilutapahtumia todella tylsä televisiokatsojille.
Televisiokanavat ovat olleet täynnä uusintoja, uusintojen uusintoja ja uusintojen uusintojen uusintoja sekä näiden lukuisia uusintoja.
Kesän harvoja positiivisia asioita telkkarin suhteen on ollut se, että Poliisiopisto-elokuvia ei ole tänä suvena näytetty.
Uuno Turhapuro, James Bond, Salatut Elämät ja karmivan surkea Uusi päivä -ohjelma ovat näkyneet vastaanottimesta niin monta kertaa, että ketkähän istahtavat niitä vielä katsomaan?
Toki hyvät ohjelmat kestävät pari kolmekin kertaa katsomista, mutta kun nyt on käynyt niin, että suurin osa uusittavista ohjelmista on juuri niitä, joiden tuijottamisen jättää kesken jo ensimmäisellä katselukerralla.
En tiedä, miksi televisiotoimijat väheksyvät kesäaikaa, sillä esimerkiksi jalkapallon EM-kisoja kerääntyi seuraamaan sankka joukko suomalaisia. Loppuottelu keräsi lähes 1,2 miljoonaa suomalaista kuvaruudun ääreen, joten sekin kertoo, että televisiolla on vetovoimaa kesäisinkin.
Kaupallisilla kanavilla on oikeus lähettää vaikka vain testikuvaa läpi kesän, mutta Ylellä on omat velvollisuuteensa veronmaksajia kohtaan. Tosin varsinkin kesäaikaan tuntuu, että julkisen palvelun viestintäyhtiö nukkuu läpi suven.
Jos 500 miljoonaa euroa ei riitä kuin uusintojen näyttämiseen, voi miettiä, minne ihmeeseen rahat oikein hassataan. Tavallinen veronmaksaja se on kesäinenkin televisiokatselija.
Kesällä televisiokanavilla olisi helppo kaapata katsojansa itselleen. Se ei vaatisi paljon ja varmasti osa kanavan pitkäksi aikaa valinneista jäisi myös vakituisiksi katsojiksi.
Ylen puolelta näyttää olevan ihan sama, mitä kanavia ihmiset katsovat. Kun ohjelmia ei katsota, yhtiössä vedottaan siihen, että kaikille pitää olla jotakin.
Sen sijaan Yle voisi tarkastella tarjoamiensa ohjelmien laatua kuin selitellä.
Kaupallisella kanavalla homma loppuisi lyhyeen, jos laadunvalvontaa ei harrastettaisi.