”Kun menet aikanaan armeijaan, siellä sulle työnnetään pottuvarpaan kynnen alle paksu neula, oikea öräsin. Sen jälkeen pitää laittaa jatsari jalkaan ja potkaista täysillä seinään. Semmoinen on tapa armeijassa. Siellä laitetaan alokasaikana hikipiikki kynnen alle, niin ei tule kuuma.”
Näin kertoivat armeijan käyneet sukulaiset minulle varusmiespalveluksesta, kun olin alle kouluikäinen. Tarina jäi kummittelemaan moneksi vuodeksi mieleen tosijuttuna.
Laskeskelin mielessäni, montako vuotta armeijaan menoon on (ainakin yli kymmenen) ja ajattelin asiaa kevyellä hirvityksellä.
Myöhemmin minulle tietysti valkeni, että kyse oli kuusamolaisesta huumorista, jolla viihdytetään perheen pienimpiä.
Kävin sittemmin armeijan Sodankylässä, eikä siellä tiedetty hikipiikeistä, ja kaheli juttu on naurattanut monesti aika makeasti.
Vieläköhän hikipiikistä puhutaan Kuusamon kylillä, vai onko se pelkästään Karjalaisen suvussa kulkevaa legendaa?
Kuusamo sijaitsee korkealla ja pohjoisessa. Kesä on kylmä ja sääskiä inisee nurkat mustanaan.
Talvi on kylmä. Jos ei ole, niin lunta sataa räystääseen asti. Karuissa oloissa sikiää keskimääräistä karumpaa huumoria.
Lapsia rakastetaan Kuusamossa varmasti yhtä paljon kuin muuallakin maassa, mutta kuusamolaissikiö koulutetaan rouheampaan menoon pienestä saakka, eikä vain meidän suvussa.
Täällä meillä Helsingissä kävi äsken kylässä ystäväpariskunta. Mies on etelästä, puoliso lähtöisin Kurkijärveltä ja heillä kaksivuotias tyttö. Puhuimme kuusamolaisten tavasta viihdyttää lapsia.
Meillä molemmilla kuusamolaisilla oli yhteinen kokemus siitä hetkestä kun eteisessä tehdään lähtöä atimoista kotiin.
Kurkijärveläiseltä oli aina lähtiessä kysytty, että ”jäätkönä meille piiaksi”. Minulta kysyttiin, että ”jäätkönä meille poijjaksi”. Sitten alkoi aina tinkaaminen ja kieltäminen, että en varmasti ja kaikkia nauratti.
Itse en vastaavaa leikinlaskua kylässä olleelle kaksivuotiaalle hennonut harrastaa, mutta useammalta tutulta koiralta olen kysynyt, että ”lähetkönä mulle koeraksi”. Vastaukseksi olen saanut läähätystä ja hännänheilutusta.
Kuusamossa on tapana höpsöttää lapsia laittamalla asioita ”eholle”, eli liioitella tai kertoa tekaistuja kaskuja.
Välillä höpsöjutuissa oli oikeaakin asiaa. Aune-mummon mukaan Käsmäjärvessä asuu näkki, joka puraisee varpaasta jos menee uimaan. Kertaakaan niin ei käynyt, mutta jutulla lienee ollut tarkoitus opettaa penskat kunnioittamaan avovettä.
Kuusamossa osataan myös asettaa jälkikasvulle kunnollisia haasteita. Leikimme serkkujen kanssa mummolan pihalla Käsmässä mitä milloinkin, välillä myös jousipyssyllä. Isä kertoi aina omistamastaan äkäisestä jouskarista.
Sillä pystyi kuulemma ampumaan nuolen taivaalle ja käymään sisällä lipaisemassa maitovelli. Ja kun tuli pirtistä takaisin pihalle, niin nuoli tuli vasta sitten taivaalta alas.
Sitä tuli monesti mietittyä, että miten se voi olla mahdollista. Kun itse ampuu, niin eipä ole kummoinen kaari nuolessa.