Joulujameissa käyminen joulupäivänä kuuluu nuoremman polven kuusamolaisten jouluperinteeseen. Kovaäänistä tapahtumaa on järjestetty paikkakunnalla ainakin yli 20 vuotta. Soittotaitoiset ovat kiivenneet lavalle ja esittäneet isäni sanassa jotain ”karvapäitten mielipuolista mekastusta”. Samaan aikaan yleisö on koettanut vaihtaa kuluneen vuoden aikana kertyneitä kuulumisia huutamalla toisten korvaan. Nyt baarissa ei saa enää polttaa, mutta vielä viime vuosikymmenellä ”tupakinsavua oli niin paljon, ettei peräseinää nähnyt ja käsikopelolla piti kulkea”, kuten isäni oloja on kulloisenkin viihdekeitaan oloja kotoa käsin kuvaillut. Kyllä siellä ihminen viihtyi. Jameja (joillekin joulujumeja) on vietetty vuosien varrella ainakin Shamanissa ja Circuksessa Kitkantiellä sekä Hotkussa ja viime vuosina Vanhassa Mestarissa eli Metsurissa.
Minulle tuntemattomasta syystä jamipäiväksi on vakiintunut yleisesti hartaana juhlana pidetty joulupäivä. Ennen vanhaan on kuulemma ollut niin, että joulupäivää piti viettää hiljaa ja rauhassa, eikä edes kylässä juuri saada käydä. Tanssittu oli vasta Tapaninpäivänä jos silloinkaan. Nyttemmin joulunvieton päätarkoitus lienee monella levätä pitkän syksyn jälkeen muutama päivä. Jotkut osaavat senkin paremmin kuin toiset. Yksi jameissa silloin tällöin käyvä kaverini oli uhannut Torangissa muuta perhettä sanomalla, että jos ette heti ala laittaa ruokaa pöytään hän alkaa nukkumaan täällä sohvalla.
Kuulostaahan se vähän synniltä viettää kristillistä juhlaa möykässä ja mölinässä, mutta milloinka muulloin vanhoja kavereita varmimmin näkisi kuin joululomalla? Meno on viime vuosina vähän hiipunut, mutta takavuosina jamit olivat niin kova ilmiö, että sisälle jonotettiin vaikka missä pakkasessa heti kello kahdeksaksi, koska tupa oli aina täynnä. Lehdistökin oli kiinnostunut tapahtumasta.
Koillissanomille lomatöitä tehnyt lukiokaverini Reeta Salminen kävi tekemässä vuosia sitten jutun Shamanin jameista. En muista olinko minä vai kuka meistä kavereista antoi lehteen kommentin, jonka mukaan joulujameihin tullaan katsomaan, miten kukin on kuluneen vuoden aikana lihonut ja kaljuuntunut. Lausuntoa tuli kevyesti hävettyä jälkeenpäin, mutta tottahan siinä toinen puoli ainakin on. Enpä tässä itsekään enää miltään viime kevään ylioppilaalta näytä.
Jameissa näkee ajan juoksun. Nuorena sitä muisti naaman ja tiesi nimen, jos joku kouluaikainen tuli vastaan. Jossain vaiheessa tilanne vaihtui sellaiseksi, että muisti naaman, mutta ei enää välttämättä nimeä. Nyt mahtaa olla jo osin niin, ettei sitä muista enää kumpaakaan, ei nimeä eikä naamaa. Katsellaan toisiamme, että mitähän tuokin turisti täällä tekee. Saa nähdä, miten tänä jouluna käy, kun jamit järjestetään taas ensi tiistaina. Nähdään siellä, huudetaan korvaan ja muistellaan.