Asuessani vielä Jyväskylässä kävimme katsomassa Kuusamon Pallo-Karhujen naisten kotipeliä pohjoisessa Keski-Suomessa Pihtiputaalla. Reissukavereina olivat kuusamolainen Mikko ja muoniolainen lentopallomies Tuikka. Ajoimme autolla Viitostietä pohjoiseen reilut 140 kilometriä ja käännyimme Pihtiputaan pääraitille. Olimme tietysti viime tingassa, emmekä tienneet missä Pihtiputaan Plokin kotihalli sijaitsee. Pakkasta oli reippaasti.
Sahasimme pääraittia, kun piennarta käveli vanhemmalta näyttänyt mies. Hänellä oli jaloissaan harmaat suorat housut ja yllään sininen pusakka. Päätä tuuheutti ruskea karvalakki.
– Pysäytä Karjalainen auto, Tuikka sanoi.
– Tuo on menossa katsomaan lentopalloa. Kysytään siltä.
Pysäytin auton. Tuikka veivasi sivuikkunan auki. Hän kysyi mieheltä, onko tämä menossa hallille. Kyllä oli. Mies neuvoi meille reitin. Kysyin heti Tuikalta, mistä hän tiesi, että mies oli menossa katsomaan lentopalloa.
– Karvalakista.
Tuikka oli pelannut nuorena vuosikausia lentopalloa Lapissa. Hänen kokemuksensa mukaan lentopallokatsomoissa kulkevat miehet ovat iältään varttuneemmasta päästä ja he käyttävät kaikki karvalakkia.
Kaksi vuotta sitten hurahdin pelaamaan lentopallon hiekkaista sisarlajiia beachvolleyta. Laji iski kuin golf eläkeläiseen. Samalla olen elvyttänyt pitkän mutta verrattain ohuen suhteeni lattialentopalloon aivan uudelle tasolle. Kun olin lapsi, enovainaa pelasi porukassa, jonka hän oli nimennyt Kuusamon sikariportaaksi Mauno Koiviston hengessä. Hänen mukanaan kävin katsomassa Pakan miesten pelejä ammattikoulun salissa. Jo alkulämmittely säväytti. Pakan kovakätinen pelaaja (olisiko ollut Aare Salumaa) takoi vastustajien kauhuksi palloa lattian kautta kattoon, jossa sijaitsi myös itse ottelun kiihkeänä mieleen jäänyt tunnelma.
Pölkyn naisten otteita SM-sarjassa olen seurannut tietenkin jo vuosia. Vastikään luin kiinnostuksella Koillissanomista, että Iida Paananen ja Lotta Piesanen pelaavat naisten maajoukkueessa MM-karsintoja. Hieno juttu heille ja Pölkylle. Syksyllä matkustan Puolaan seuraamaan EM-kisoja ja nyt viikonloppuna menen katsomaan maailmanliigaa täällä Helsingissä. Ikää on kertynyt jo 40. On ajan kysymys, milloin päälaella keikkuu ruskea supilakki.