Porisin Helsingissä aikuisikänsä asuneen kuusamolaismiehen kanssa, jolla oli hyvät jutut. Mies on kotoisin kirkolta, vähän päälle viisikymppinen ja siteet kotipuoleen ovat yhä vahvat sukulaisten ansiosta. Kukkeimmat nuoruusvuodet sattuivat 1970- luvun lopulle ja 1980-luvun alkuvuosien Kuusamoon, kymmenisen vuotta itseäni aikaisemmin.
Kuten usein kuusamolaisten kanssa käy, jutut karkasivat legendaosastolle. Mies kertoi käyneensä Käylässä tansseissa, jossa oli usein tapella jytistetty. Kovimmat pukarit olivat kuulemma tulleet jostain Sallasta ja Sarvivaarasta, ja tansseissa oli nähty jopa päälle sylkemisen kaltaista sikailua. Vastasin juttuun kertomalla joittenkin posiolaisten keltaisesta Corollasta, jonka näin pyörähtävän melko leson näköisesti Tetrahallin pihalla Pallo-Karhujen diskoiltana 1990-luvulla. Corollan pellit olivat vielä siinä vaiheessa ojennuksessa. Seuraavalla viikolla kylillä kulki juttu, että jotkut kuusamolaiset olivat muotoilleet niitä uuteen uskoon myöhemmin torilla tai jossain. Syyksi riitti, että he olivat Posiolta.
Puhuimme näitä kuusamolaisjuttuja hevoshuumorin hengessä, mutta jäin miettimään, että ennen meininki vaikutti Kuusamossa minusta karkeammalta kuin nykyisin. Sellaisessa suunnitelmassa ei ollut mitään ihmeellistä, että jotkut ilmoittivat viikonloppusuunnitelmikseen lähteä ”Rukalle tappelemaan eteläläisten kanssa”. Rauhoittumista tukee yleinen kehitys Suomessa. Pari vuotta sitten uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan tappelut, koulukiusaaminen, vahingonteot ja varastamiset olivat lyhyessä ajassa puolittuneet. Jopa nuorten juopottelu oli vähentynyt lähes puoleen. Ennen nämä kaikki olivat jos eivät aivan valtavirtaa, niin ainakin erittäin yleistä perusmenoa.
Itse näin nuoruusvuosina aika monta otantaa Tetralla, Keilahallin takana, torilla ja Nilon koulussa. Jouduin muutamaan itsekin siksi, etten osannut antaa periksi jos joku tuli päälle. Vaikka mitään traumaa ei jäänyt, niitä hetkiä on turha ihannoida. En kokenut mitään iloa siitä, että puoli koulua seurasi ympärillä, kun jouduin painimaan yhden luokalle jääneen möliskön kanssa Nilon yläasteen pihalla.
Koska olen itse jo pudonnut Kuusamon katuelämän kelkasta, halusin nykymenoon näkemyksen asiantuntijalta, eli teini-ikäiseltä sukulaispojalta, joka on käynyt ala- ja yläkoulua Kuusamossa. Soitin hänelle ja kysyin, oliko hän tapellut koulussa. Ei. Oliko hän nähnyt koulussa sellaisia tappeluja, joita seurasi puoli koulua ringissä ympärillä? Ei. Oli nähnyt seitsemässä kouluvuodessa ehkä yhden tappelun, eikä sitäkään ollut seurannut puoli koulua. Kylällä käydystä tappelusta hän oli kuullut huhun. Tiedot voivat tosin olla vajavaiset, sillä tietolähteeni ei itse ole kylillä reuhaavaa sorttia. Meininki Kuusamossa tuntuu tosiaan rauhoittuneen. On aivan hyvä, ettei kouluissa, kylillä ja tansseissa enää tapella pöljänä.