Jos jutun otsikko on ”Raskauskilojen arvostelu on ikävä ja satuttava ilmiö”, sen ei lähtökohtaisesti luulisi kiinnostavan minua. Lapsettomana minulla ei ole henkilökohtaista tarttumapintaa aiheeseen, eivätkä raskauskilot ole toistaiseksi koskettaneet kaikkien läheisimpiä ystäviänikään.
Silti, kun Iltalehti uutisoi (16.10.2016) ruokakirjailija Hanna Gullichsenin kokemuksista juuri edellä mainitulla otsikolla, klikkasin juttua oitis. Tein niin, koska silmiini osui eräs Gullichsenin blogista juttuun napattu tekstipätkä. Siinä kuvaillaan tilannetta, jossa Hanna Gullichsen seisoo neuvolan vaa’alla jonkin aikaa synnytyksensä jälkeen.
Blogin mukaan ”(Neuvolan nainen) nousi ylös tuoliltaan, käveli vaa’an luo ja katsoi epäuskoisena numeroita, todeten: ”No huh huh!”
Ketään tuskin yllättää, että Gullichsen pahoitti mielensä kyseisestä kommentista. Eniten häntä harmittaa niiden äitien puolesta, joilla on jo valmiiksi ongelmia painonsa kanssa. Heidän kohdallaan painon arvostelu voi johtaa syömisen rajoittamiseen ja heijastua sitä kautta imetykseen.
Kuten sanottua, itselläni ei ole kokemusta siitä, millaisia kommentteja neuvolan naiset saattavat laukoa raskaana olevien ja tuoreiden äitien painoista. Muistan kuitenkin elävästi kuin eilisen päivän palautteen, jonka kouluterveydenhoitaja antoi minulle omasta painostani yli 17 vuotta sitten.
Hänen mukaansa olin uhkaavasti ylipainoinen ja että minun pitäisi rajoittaa muun muassa perunoiden syömistä.
Tässä vaiheessa lienee syytä mainita, että neuvolan naiselta ”No huh huh!” kommentin saanut Hanna Gullichsen painoi ennen raskauttaan 65 kilogrammaa. Neuvolan vaa’alla lukema oli noin viisi kilogrammaa enemmän. Gullichsenilla on pituutta 177 senttimetriä.
Itse olin mainitsemani kouluterveydenhoitajan käynnin aikaan 13-vuotias. Kehitykseni nuoreksi naiseksi oli alkanut, mikä tavallisesti tarkoittaa myös painon nousua. Olin pyöreä, mutta näin jälkikäteen katsottuna varsin vaarattomalla tavalla.
Vaaralliseksi painoni muuttui vasta siinä vaiheessa, kun terveydenhoitaja keksi puuttua siihen. Sen jälkeen omissa mitoissani eläminen muuttui taisteluksi, jollaista en toivo kenenkään muun koskaan joutuvan kokemaan.
P.S. Ylihuomenna torstaina klo 18 Kuusamon lukiolla järjestetään syömishäiriöihin liittyvä yleisötilaisuus.