Oli synkkä ja myrskyinen yö. Näin kuuluu maailman tunnetuin huonoimmaksi tituleerattu romaanin alku. Samalla tavalla alkaa tositarina Teuvo Nevalan matkasta vuonna 1970. Sillä erotuksella, että tarina ei ala Lontoosta vaan laivalta, joka on matkalla Ruotsiin. Tässä tarinassa on päähenkilönä 22-vuotias Teuvo Nevala, joka ei puhu sanaakaan ruotsia, mutta on lähdössä vuoden tai kahden seikkailulle Ruotsiin.
Oli perjantai 13. päivä, kun Teuvo Nevala astui laivaan Turussa.
– Oli kova pakkanen ja lunta paljon. Laivan piti olla lauantaina aamulla kello 8.00 perillä, mutta olimme vasta iltapäivällä Ruotsissa. Laiva oli kahdeksan tuntia myöhässä, sillä se tarttui kiinni jäihin, Nevala muistelee seikkailunsa alkua.
Vastassa ollut silloinen siskon mies odotti koko kahdeksan tunnin ajan satamassa.
– Niin minä sitten haalauduin matkatavaroiden kanssa. Olivat kirjoittaneet minulle, että tuoda mukana makkaraa ja leipää, kun siihen aikaan ei saanut suomalaista paikan päältä. Niitäkin minulla oli varmaan 20 kiloa mukana, Nevala muistelee huvittuneena.
Heti maanantaiaamuna Nevala meni käymään tehtaalla Skultunassa.
– En osannut sanaakaan ruotsia, mutta olisin päässyt heti iltavuoroon.
Tutun kanssa Nevala kävi kysymässä töitä myös 20 kilometrin päässä sijaitsevasta Västeråsista. Jokaisessa kolmessa tehtaassa olisi ollut työpaikkoja suomalaisille, jotka tiedettiin ahkeriksi.
Nevala aloitti jo keskiviikkona työt Skultunassa tehtaalla, jossa tehtiin autonosia.
49 vuotta myöhemmin Nevala vastaa puhelimeen Skultunassa. Eläkeläinen on juuri käynyt lenkkeilyttämässä koiran. Yleensä Sirkka-vaimo tekee sen, mutta vasta leikattu lonkka pakottaa toipilaaksi. Samasta syystä avioparin tämänvuotinen Kuusamon reissu jäi tekemättä.
Skultunassa, pienessä 3500 asukkaan kylässä, Nevaloilla on omakotitalo. Siinä he ovat asuneet vuodesta 1977. Vuonna 1978 syntyi tytär, jolla on nyt oma perhe: ruotsalainen mies ja kaksi lasta.
– Piti katsoa vuosi tai kaksi. Vuosi vain jatkui ja jatkui. Nyt paluu ei ole enää ajankohtainen.
Parempien palkkojen perässä ja tuttujen houkuttelemana. Siinä syyt, jotka saivat Nevalankin jättämään työt Wärtsilän tehtaalla ja lähtemään Ruotsiin.
Nevalan sisko oli muuttanut miehensä kanssa vuotta aiemmin Ruotsiin työn perässä.
– He kävivät joululomalla Suomessa ja houkuttelivat minuakin Ruotsiin, Nevala kertoo.
Nevala jättikin Wärtsilän työpaikan ja lähti Ruotsiin. Mukana hänellä oli levyseppähitsaajakurssin opit. Vuotta aiemmin Nevala oli lähtenyt Kuusamon Lämsänkylästä armeijaan.
Suomalaiseen palkkatasoon tottunut oli ihmeissään saadessaan ensimmäisen palkkansa Ruotsissa.
– Siihen aikaan saatiin kahden viikon tili kirjekuoressa. Sitä oikein hämmästyi, että miten paljon rahaa sai, kun Suomessa oli tottunut saamaan muutaman killingin.
Lue juttu kokonaisuudessaan näköislehdestä tai printistä.
Kuusamo-opisto järjestää tulevana viikonloppuna (15. -16.11.) oppilaitoksen 110-vuotisjuhlan. Juhlapäivän ohjelmassa käsitellään 50 vuotta sitten tapahtunutta suurta Ruotsiin muuttoa.
Kuusamolaislähtöisen Mika Ronkaisen ohjaamassa dokumenttielokuvassa Ikuinen koti-ikävä kuvataan suurimman osan elämästään Göteborgissa asuneen ja sieltä Suomeen takaisin muuttaneen Kai Latvalehdon matkaa katsomaan vanhaa kotikaupunkiaan. Yhdessä isänsä kanssa tekemällään automatkalla Ruotsin halki Latvalehto selvittää suhdettaan Ruotsiin ja Suomeen sekä hakee omaa identiteettiään kahden maan kansalaisena.
Ohjelmassa on toinenkin Ruotsiin muutosta kertova dokumentti. Se on opiston nykyisen rehtorin Kari Kantolan ja hänen edeltäjänsä Jouni Alavuotungin tekemä video-ohjelma Upsalan ja Västeråsin seuduille muuttaneista kuusamolaisista. Haastatelluista henkilöistä useimmat ovat pysyvästi juurtuneet Ruotsiin ja monet heistä osallistuvat aktiivisesti uuden kotimaansa yhteiskunnalliseen elämään.
Koillissanomat julkaisee haastattelut artikkelisarjana loppuvuonna.
Syntymäpäivänsä kunniaksi Kuusamo-opisto tarjoaa juhlayleisölle tilaisuuden päätteeksi täytekakkukahvit.
