Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Jokainen tuntee vähintään yhden oman elämänsä melkein-tähden. Heidän tyypillisiin piirteisiinsä kuuluu muun muassa kyltymätön halu kertoa omista kokemuksistaan paikallisen nuorisoseuran näytelmäkerhossa aina, jos keskustelussa edes vilahtaa sana teatteri. Vaikka melkein-tähtien omat kokemukset ovat todellisuudessa vähäisiä ja vuosikymmenien takaisia, heillä riittää pokkaa vatvoa niitä kerta toisensa perään.
Sama pätee heihin oman elämänsä melkein-tähtiin, joiden melkein-tähteys liittyy musiikkiin. Milloin vain tulee puhe jonkin kellaribändin tai Youtube-hitin noususta suureen suosioon, musiikillinen melkein-tähti korottaa ääntään. Teennäistä haikeutta äänessään hän sanailee tarinan itsestään ja allekirjoitusta vaille viimeistellystä levytyssopimuksesta, jonka solmimisen hänen silloisen bändinsä taiteelliset erimielisyydet kaatoivat.
Ilman tätä ikävää käännettä melkein-tähdestä olisi tietysti tullut todellinen tähti.
Oman ystäväpiirini melkein-tähti olen minä. En ehkä olen melkein-tähtien laajan lajikirjon vaikeimmasta päästä, mutta takuulla ärsyttävä, kun sille päälle satun. Voin vain sääliä ystäviäni, joille muistan tasaisin väliajoin muistuttaa reippaista otteistani paikallisessa ilmaisutaitoryhmässä sekä panoksestani yläasteen viimeisellä luokalla tekemässämme musikaalissa.
Viimeksi mainittuun sävelsin muutaman ihan oikeasti ihan hyvän kappaleen, mutta niillä ratsastaminen yli kymmenen vuotta myöhemmin on omastakin mielestäni typerää.
Niin ärsyttävää kuin melkein-tähteys on, sitä pitää sietää. Ainakin nuorten kohdalla. Ilman nuoria, itsestään suuria kuvittelevia melkein-tähtiä ei nimittäin syty oikeita tähtiä. Nuorille pitää vähintään antaa mahdollisuus tai he jäävät itseni ja Putous-ohjelmasta tutun Jarmo Heikkisen kaltaisiksi oman elämänsä inspiroijiksi.
Tiedän ainakin kaksi kuusamolaista yhdeksäsluokkalaista, jotka haaveilevat opinnoista ilmaisutaidonlukiossa. Toivon, että he hakivat kyseisiin kouluihin perjantaina päättyneessä yhteishaussa. Toivon, että he kokeilevat siipiään.
Rahkeiden riittäessä ja kovalla työllä heistä voi tulla tähtiä, aivan niin kuin haastattelemani Teleks-kaksikko Pepe Johansson ja Markus Koskinen eilisessä lehdessä lupasivat.
Suvi Peltola