Tie­sit­kö tämän van­hois­ta pää­siäis­pe­rin­teis­tä? Lue tästä pää­siäis­rul­lin­tai­don lyhyt op­pi­mää­rä: Paraa syn­nyt­tä­mään

-
Kuva: Jenni Heikkilä

Sarjassamme katoavaa kansanperinnettä perehdymme pääsiäisen kunniaksi trullin taitoihin ja paran synnyttämiseen.

Tuo pyöreähkö lankakerää tai tuohirullaa mustuttava vekkuli olento oli alunperin karjalaisen maalaistalon kiltti haltijatonttu, jonka tehtävänä oli talon ja omistajansa auttaminen ja varallisuuden kartuttaminen. Jouten ollessaan se saattoi ottaa kissan, linnun tai sammakon muodon, mutta yhtä kaikki – se viihtyi emäntänsä tai isäntänsä seurassa.

Myöhemmin lännempänä asustavien suomenheimolaisten keskuuteen siirryttyään para kuitenkin sai pahan maineen. Siitä tuli pelottavan näköinen ja voimallinen olento. Kaiken se länsimainen kulttuuri onnistuu pilaamaan.

Paran kaappasivat palvelukseensa noidat, pääsiäisämmät ja trullit, joita myös rulleiksi kutsutaan.

Parasta tuli siis jonkun pahanilkisen lähimmäisen apuri, joka ilmaantui paikalle kuullessaan oikean loitsun. Sen tehtävänä oli käydä varastamassa muiden ihmisten omaisuutta ja tuoda se emännälleen tai isännälleen. Joskus sille annettiin tehtäväksi tuhota naapurin karjaonni.

Aivan ilmaiseksi paralta ei apua saanut – vaan sen lisäksi, että se vaati palveluksia, kunnioitusta ja ruokaa – rullin oli myytävä vähintäänkin puolet sielustaan vanhalle kehnolle. Lisäksi paraa piti suojella ja varjella. Sen tappamisesta seurasi omistajansa kuolema. Joskus paran omistaminenkin saattoi johtaa kuolemaan. Keskiajan noitavainoissa tuomittuja saatettiin syyttää paran omistamisesta ja seuraukset olivat raskaanlaiset.

Vaikka para-parka ei enää nykypäivänä ole voimissaan, sen olemassa olosta löytyy todisteita. Läntisessä suomalaisessa kansanperinteessä kertomukset ja kuvaukset kyseisestä oliosta ja sen käyttötarkoituksesta ovat yllättävän yhtäläiset. Para on meillä päässyt jopa muutamien keskiaikaisten kirkkojen seinämaaluksiin.

Paraa käytettiin apuna läpi vuoden, mutta erityisesti noitien suuri juhla, pääsiäinen oli otollista aikaa taikojen tekemiseen. Omaa karjaonnea kartuttaakseen rullit kiertelivät toisten talojen navetoissa keräämässä aineksia taikapusseihinsa.

Kun naapurin karjasta pääsiäisen paastoviikolla leikkasi palasen, toi se tekijälleen onnea, jota on maailmaan karttunut rajallinen määrä. Vastaavasti se oli rullin hyökkäyksen kohteeksi joutuneen talon onnesta pois.

Konstit olivat monet. Esimerkiksi, kun kävi keritsemässä kolmen talon lampaita laskiaista, pitkäperjantaita ja pääsiäistä vasten yöllä, teki villoista ja jauhoista kakkaroita ja syötti ne omille lampailleen – menestyivät ne seuraavan kesän hyvästi. Toisen ohjeen mukaan naapurin lehmät noiduttiin metsänpeittoon leikkelemällä niistä karvaa kolmesta kohtaa.

Lampaanvillojen avulla rullit pystyivät muuttumaan näkymättömiksi, mikäli tulivat tekopaikalta yllätetyiksi. Rulli saattoi muuttaa itsensä vaikkapa lantatalikoksi tai heinähangoksi.

Erään tarinan mukaan talon renki oli pitkäperjantaiyönä palaillut kylältä kortteeriinsa ja pistäytynyt sattumalta navetassa. Jostain syystä hän oli potkaissut oven suussa ollutta uutta talikkoa ja siitä oli katkennut haara. Seuraavana päivänä tuli tieto, että naapurin emännältä oli jalka poikki. Eräällä toisella paikkakunnalla vastaavassa tilanteessa oli heinähangosta katkennut varsi. Tämä oli aikaansaanut sen, että tietyltä kylän isännältä oli rommannut selän.

Rullit leikkelivät tarpeisiinsa myös lehmän utareita ja häntiä sekä nahanpalasia sonneista. Erään talon hevoselta oli kerran leikattu pääsiäisyönä harja. Tämän jälkeen hevonen alkoi sairastella ja se piti lopettaa. Erään talon navettaan oli laitettu verinen liharoikale apeastian päälle ja tahrittu lehmän selät ihmislannalla. Sen jälkeen yksi lehmistä oli sairastunut.

Pääsiäisyönä rullit sitten viimein kerääntyivät tiettyyn paikkaan punnitsemaan saalistaan. Kerrotaan, että itse Vihtahousu oli siellä villoja, karvoja, nahan palasia ja häntäjouhia laskemassa. Tunnetuin noitien kokoontumispaikka oli nimeltään Kyöpelinvuori, jonne päästiin kätevästi lentämällä.

Otettiin esimerkiksi mäntyinen talliluuta, joka piti viedä kolmen tien risteykseen. Luuta jalkain väliin ja sen jälkeen kumarrus neljään ilmansuuntaan sanoen: ”Huis hais ilmaan, ei kiviin eikä kantoihin”. Niin oli kyyti valmis.

Laajassa maassa noitien ja rullien seminaaripaikkoja oli useampiakin. Muutamilla seutukunnilla kerrottiin, että kokouksia pidettiin myös vanhoissa riihissä ja myllyissä.

Eräs renki oli kerran ollut kyllin rohkea ja mennyt yöksi piiloon epäilyksen alla olevan tuulimyllyn jyvälaariin. Puolen yön seudussa oli paikalle ilmaantunut rulleja, jotka olivat alkaneet nuuskia ilmaa. ”Ristityn veri haisee”, olivat sanoneet – ja silloin oli tullut rengille lähtö.

Lähiseudun navetoista ja talleista kerätystä aineksista osa meni paran synnytykseen, jota tarvittiin esimerkiksi naapurin sontatunkion noitumiseen.

Maataloudessa tärkeän lannoiteaineen pilaaminen ja sen voiman siirtäminen omaan tunkioon tapahtui näin: Pääsiäisaattona otettiin vieraasta navetasta kuivikkeina käytettyjä kuusenoksia ja vietiin paran operoitavaksi omaan navettaan.

Paralta saatiin apua myös muulloin kuin pääsiäisenä. Erään ohjeen mukaan maito- ja voipara tehtiin ottamalla joulukirkkoon mukaan kolme kiskomapärettä, joissa on oksanreikä. Kun pappi oli alttarilla selin seurakuntaan päin, oli katsottava oksanreikien lävitse ja sanottava kolmasti: ”Synny, synny, Para.” Maito-onnea edistettiin myös kirnuamalla voita ilkialasti umpilammella vastaavin loitsuin.

Kolmannen version mukaan piti sekä joulu-, pitkäperjantai- että pääsiäisöinä mennä naapurin navetan ikkunan alle, pistää kirnunmäntä ikkunasta sisään ja yhdeksän kertaan vetää sitä edestakaisin lausuen: ”Sinne hera, tänne maito ja voi!”

Viljaonnea tuottavan paran saatoi synnyttää menemällä pääsiäisyönä riiheen ja panemalla viljan puinnissa käytettyyn vakkaan eli pohtimeen ohrajyvien sekaan ehtoolliselta varastettu öylätti. Sitten vain pohtimaan – eli akanoita ravistelemaan vastaavan loitsun säestyksellä.

Rulleja vastaan yritettiin suojautua monin konstein. Esimerkiksi jos heitti pääsiäisenä saunasta tultuaan vihdan pään yli saunan katolle, ei noita voinut tulla taloon.

Laskiaisesta alkaneen paaston aikana ei saanut kehrätä, etteivät rullit pääsisi pääsiäisyönä lampaita keritsemään. Varmuuden vuoksi sidottiin kaikki talon rukit kiinni toisiinsa ja peitettiin vaatteella.

Kolmen tien risteykset olivat paikkoja, jota kannatti pääsiäisyönä päivystää, etteivät rullit päässeet lennolleen. Toinen otollinen tähystyspaikka oli kolmeen kertaan siirretty rakennus. Sen katolta saattoi nähdä muutoin näkymättömän rullin lennollaan. Silminnäkijähavaintojen mukaan lentävä rulli on saatu tipahtamaan siunaamalla. Havainnon tekijältä oli hämmästyksessä päässyt päälle kirosana, jolloin rulli oli taas noussut lentoon.

Rullien pelokkeeksi navetassa poltettiin tulta tai vedettiin huoneitten ja navetoiden ovien päälle ristin niin pitkänperjantain aattona kuin joulunakin. Ristit maalattiin yleensä tervalla. Ristien oletettiin ehkäisevän karjan joutumista noidutuksi – mutta mikäli kuitenkin oli epäilys siitä, että kaikista varotoimista huolimatta joku oli päässyt navetassa vierailemaan, lehmät piti lypsää takaperin.

Tehokas tapa oli myös panna koko paastonajaksi navetan oven päälle hevosenkenkä. Sen ali ei rulli päässyt navettaan taikojansa tekemään. Varmin konsti oli kuitenkin laittaa navetan kynnyksen alle viikatteen terä ja oven päälle talon vanhin kirves. Niihin rullit loukkasivat itsensä.

Pääsiäisen jälkeen kannatti katsella naapurustoa sillä silmällä, että kuka on minkäkinlaista vammaa saanut.

Rullien tunnistaminen oli vaikeaa, sillä toimittaessaan tehtäviään he osasivat pysytellä näkymättöminä. Pientä taikaa myös siinä tarvittiin.

Pääsiäisyönä piti pitää valkiaa talon takassa puoleen yöhön saakka. Näin rulli ei päässyt navettaan kuikkimaan, vaan sen oli tultava ensin tupaan. Saattoi siinä viattomia pääsiäisvieraitakin joskus joutua epäilyksen alle.

Varmuuden saamiseksi kannatti käydä pääsiäisaamuna tai jo aiemmin pitkäperjantaina kirkossa. Kirkkoon piti mennä juuri sillä hetkellä, kun kirkkoväärti avaa ovet ja luikahtaa sisään tämän vasemman käden alitse. Näin oli mahdollista nähdä ne, jotka olivat paaston aikana käyneet rullailemassa. He nimittäin istuivat kirkon takapenkeissä väärinpäin pikimusta Para olkapäillään.

Toinen tapa epäilyksen alle joutuneen selville saamiseksi oli nostaa pääsiäisaattosaunan kiukaalta kiviä ikkunalaudalle ja nimetä kivet henkilöiden mukaan. Pääsiäisaamuna piti heittää kiville vettä. Se, jonka kivi kihahti oli rulli.

Rulli saattoi paljastua myös aivan sattumalta. Jos joku oli pannut huomaamattaan toisen jalan sukan nurinpäin jalkaansa tai paidan väärin päin, saattoi nähdä tekosiaan näkymättömänä toimittavan rullin. Tämä kuitenkin katosi heti, kun henkilö tiedosti pukeutuneensa väärin.

Miten rulliksi tultiin ja mistä he saivat oppinsa paran synnytykseen? Se on säilynyt salaisuutena näihin päiviin saakka. Arvattavista syistä arveluttavan ammattinsa harjoittajat eivät jälkipolville aiheesta paljoa tietoa jättäneet.

Ainoat näihin päiviin saakka säilyneet kirjalliset ohjeet on kirjoitettu Aaprami Pöyrysen 1800-luvun alkupuolella laatimaan Mustaan kirjaan, joka tiettävästi ainoana alkuperäiskappaleena löytyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta. Kirjaa on käytetty ohjeena rullin hommissa, mutta myös verenseisauttajien ja muiden kansanparantajien kerrotaan sitä lukeneen.

Mikäli kirja oli levinnyt laajalle koko maahan – voidaan kysyä, kuka niitä kopioi tai painoi ja mahdollisen ”velhojen veljeskunnan” keskuuteen välitti? Minne ne kaikki ovat joutuneet?

Ehkäpä velho, noita tai rulli tuhosi taikakalunsa tuntiessaan sielustaan tehdyn sopimuksen eräpäivän lähestyvän? Ehkäpä tämä ennen kuolemaansa luovutti kirjan valitsemalleen seuraajalle?

Miten rulli valitsi seuraajansa? Sitäkään me tavalliset kuolevaiset emme tiedä. Ehkäpä valinta tapahtui ennen kuin valittu edes tiesi tulleensa valituksi?

Useammalta paikkakunnalta tunnettujen kertomusten mukaan sellainen lapsi, joka on ollut rintaruokinnassa kolmena perättäisenä pitkäperjantaina, saa ”pahansilmän”. Sillä saattoi isompana aiheuttaa toisille ihmisille pahaa.

Ehkäpä rulleja on joukossamme yhä tänäkin päivänä – vaikka karjaonnen varastaminen ei ole enää kaikkialla kovin tarpeellista. Nykyajan pääsiäisämmät eivät ehkä enää lennä luudalla, vaan ehkäpä liikkuvat näkymättöminä tietoverkoissa.

Sieltä voi toisen onnen varastaa ja omaansa kartuttaa, vaikkapa tekaisemalla veikeän tietokoneviruksen tai kopioimalla jonkun toisen tekemän tuotteen ja myymällä sen omissa nimissään.

Naapurinsa onnellisuutta nykypäivän rulli voi vähentää kuvaamalla salaa arkaluontoista materiaalia ja lähettää sitä YouTubeen. Oman paransa voi synnyttää myös hyökkäämällä internetin keskustelupalstoilla nimettömänä lähimmäistään tai jopa kokonaista kansanryhmää vastaan.

Paran synnytyksessä kannattaa kuitenkin olla varovainen, ettei käy niin kuin entiselle piialle, joka erään tarinan mukaan oli salaa seurannut emäntänsä touhuja saunalla pidemmän aikaa.

Erään kerran piika oli mennyt piiloon lauteiden alle ja päässyt katselemaan tämän puuhia. Emäntä oli huutanut kiukaan taakse, että ”Synny para, synny para! Ei oo silmää näkemässä eikä korvaa kuulemassa”.

Para ei sillä kertaa ilmestynyt – liekkö syynä ollut se, että ylimääräinen silmä- ja kovapari oli ollut läsnä.

Emäntä oli lähtenyt pois, mutta piika oli toistanut loitsun. Muurin takaa oli noussut niin kamala otus, että piika oli paennut paikalta. Juostessaan hän oli kuullut olennon kysyvän, että ”Mitäs tahrot?"

Piika oli huutanut hädissään taakseen, että ”Paskaa” – ja sitähän oli tullut heti sauna täyteen.

Lähteet: Suomalaisen

Kirjallisuuden Seuran arkisto

Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Iijokiseudussa 3.4.2012.