Kolumni

Tiima Marja Kaislakannaksen kolumni: Matkaan lähden – matkalla ollessamme perillä olemisen arki ei vielä ole pettänyt odotuksiamme

-
Kuva: Ei

Matkalla olo on ihmisen lajityypillistä toimintaa. Aina on liikuttu paikasta toiseen. Muutaman vuosikymmenen takaisilla keihäsmatkailijoilla ja aikaisemman vuosisadan karelianisteilla on ollut edeltäjänsä.

Muutama kymmenen tuhatta vuotta sitten oltiin metsästäjäkeräilijöitä. Elettiin luonnossa ja luonnosta aikana ennen luomun ja vihreän liikkeen keksimistä. Asuinpaikka siirtyi vuodenajan ja ruoan liikkeiden mukaan.

Uteliaat esihenkilömme vaelsivat pikkuhiljaa vuosituhansien aikana Afrikan mantereen alaosista pohjoiseen ja Beringin salmenkin yli täyttämään maan.

Matkalle on aina tarve. On työasioita, perheasioita, asioita tai huvikäyntiä. Pieni lähimatka on jokapäiväistä arkea.

Matka on määrittämätön ajanjakso, joka vietetään poissa jostain.

oillekin se on välttämätön paha lähtöpaalun ja maalin välillä. He laskevat tunteja ja minuutteja perille. Kaasuttelevat vaarallisia ohituksia kiirehtiessään. He turhautuvat ajan hukasta. Miettivät nopeampaa matkustustapaa. Niinpä he säästävät omaa aikaansa ja istuvat odottamassa lentokentillä lentojaan. Kasvattavat hiilijalanjälkiään. Kokevat olevansa tehokkaita.

Joillekin muille matkalla olo on mahdollisuus. On aikaa tarkkailuun ja haaveiluun. Syksyiset maisemakuvat kullankeltaisesta vihreään ja ruskan lämpöön vaihtuvat matkan edetessä.

Matka on aikaa itselle ja ajatuksille. On mahdollisuus kuunnella lempimusiikkia tai äänikirjoja. Kun vain ajatus lentää, pysyy hiilikuormakin pienenä. Mitäpä haittaa, että kauaksi on pitkä matka!

Matkaan liittyy usein odotuksen tunne. On mukava kellua välivaiheessa. On jo lähdetty, mutta ei vielä tultu perille. Jotain kivaa voisi perillä tapahtua... Upea loma. Tuloksellinen työmatka. Matkalla ollessamme perillä olemisen arki ei vielä ole pettänyt odotuksiamme. Ehkä matkustamisen paras puoli ei olekaan tulla perille - vaan olla matkalla.

Matkalta on hienoa palata kotiin. Kun toisinaan lähtee pois, lähiarjen perspektiivi tuulettuu. Havahdutaan, miten hyvin asiat ovat.

Koillismaalla on maiseman avaruutta, luonnonkauneutta ja raikkaan ulkoilmaelämän ainutlaatuisuutta. Ollaan ihmisiä ja kysellään kohdatessa marjastukset, metsästykset ja kuulumiset.

Minikulttuurimatkailu Kuusamon kirjastoon onnistuu aukioloaikojen ulkopuolella omalla kirjastokortilla iltamyöhään. Moinen anteliaisuus on huomattavasti niukempaa ruuhkaisesti asutuilla suurkaupunkialueilla (ystävien minigallup). Lukusaliin pääsee ehkäpä, mutta ei lainaamaan.

Matkalla olo, matkustaminen on mieluisaa. Lasketaan matkakilometrejä ja päiviä. Tehdään tilastoja. Pidetään kirjaa ja kiirettä kohteista, joissa vielä ei ole käyty. Haetaan elämyksiä.

Matkustaa voidaan maailmanympäri tai muutamat harvat avaruuteen. Joskus käy niinkin, että kauaksi katsellessaan lähelle jää näkemättä. Vaikka kilometrejä kertyy, pidempi ja toistaiseksi päättymätön matka ihmisellä on omaan itseensä. Joskus lähellekin on pitkä matka.