”Maailma koostuu maasta, vedestä, ilmasta ja tulesta – neljästä juuresta, alkuaineesta”, loihti lausumahan filosofi Empedokles antiikin Kreikassa, länsimaisen sivistyksen kehdossa noin 2500 vuotta sitten. Ihminen on kautta historiansa pyrkinyt ymmärtämään todellisuutta ympärillään.
Jo pikkulapsi hahmottaa maailmansa väriliiduillaan. Paperiin piirtyy maankamara, järvi, kirkas taivas ja keltainen aurinko piirroksen oikeassa kulmassa. Etualalla tikkuperhe pitää toisiaan kädestä isosta pienimpään. Perhe. Turvallinen maailma, joka on loputtomiin täynnä maata, vettä ja ilmaa! Vai onko?
Hiekka loppuu, kuuluivat tutkijoiden varoitukset kesäkuun otsikoissa. Asiaan on havahduttu vasta tällä vuosikymmenellä. Rakentamiseen tarvitaan karkeahkoa soraa. Hienojakoinen tuulen hioma aavikkojen hiekka ei kelpaa mineraalikoostumuksensakaan vuoksi. Rakennuskelpoinen, ihmisen tarpeisiin soveltuva hiekka on liki yhtä uusiutumaton luonnonvara kuin öljy. Hiekan sisältämää kvartsia tarvitaan lasin valmistukseen. Betonista 75 % on hiekka-ainesta. Asfalttiin uppoaa 90 % soraa ja hiekkaa. Hiekan hinta on sadassa vuodessa tuplaantunut. Kehittyvissä maissa hiekan kulutus on erityisen suurta. Hiekkarikollisuus kukoistaa väkivaltaisena.
Loppuuko multa, otsikossa kyseltiin lokakuussa? YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on arvioinut, että ruoan tuotantoon kelpaava viljava maa loppuu maailmasta noin 60 vuodessa. Vuoden 2006 tutkimuksen mukaan edellisen 40 vuoden aikana noin kolmasosa viljelymaasta on köyhtynyt
viljelykelvottomaksi. Syynä ovat eroosio ja tehoviljely.
Veden puute maailmalla on sekin säännöllisesti uutisoitu. Ainoastaan 3 % maailman vesistä on makeaa vettä. Tästä vain 0,5 prosenttia on ihmisen helposti saatavilla makeissa vesistöissä ja pohjavedessä. Loput makeasta vedestä on jäätiköissä – toistaiseksi – ennen sulamistaan.
Joka kolmas eli noin 2,2 miljardia ihmistä on ilman puhdasta vettä, arvioi maailman terveysjärjestö WHO. Veden puute aiheuttaa konflikteja ja aseellista liikehdintää.
Vuoden 2003 tutkimuksen mukaan Suomessa on maailman paras vesitilanne. Toistaiseksi - jos emme tyri ja itse pilaa tätä ainutlaatuista resurssiamme, tulevaisuuden kultaa.
Tulipalot tuhoavat ympäristöä Australiassa, Brasilian sademetsissä ja muuallakin. Sademetsää – maailman keuhkoja - kaadetaan uuden peltoalan vuoksi. Kulottaminen on yleinen tapa. Australiassa on kuumaa, kuivaa ja tuulista. Miljoona hehtaaria on jo palanut. Ilmasto kärsii.
Nykyisin tunnemme 118 alkuainetta. Tekninen tietämyksemme on ylivertaisinta ikinä. Silti perusasiat - terve maa, puhdas vesi ja raikas ilma - eivät ole muuttuneet tuhansiin vuosiin.
Filosofi Empedokles oli aikanaan sivistynyt ja arvostettu. Runoilija. Lääkäri. Mitäpä hän tuumaisi maailmasta tänään, kun tiedämme niin paljon - mutta tuhoamme vielä enemmän?
Lienee hulluus ihmiskunnan ainoa ehtymätön luonnonvara!