Jokainen koillismaalainen poistaa kodistaan vaatteita ja kodintekstiilejä 13 – 18 kiloa vuodessa. Kuulostaa paljolta. Kertyy helposti.
Siivosin komeroa. Kukkakeppivartisen teini-ikäisen luontainen miehistyminen on jättänyt jälkeensä ahtaita vaateparsia. Tekstiiliraaka-ainekeräykseen sopivaa, loppuun kulutettua puhdasta farkkuriepua ja t-paitaa kertyi kolmikiloinen muovikassillinen. Kirpparille lahjoitettavaa, hyväkuntoista ja käyttökelpoista vaatetta kertyi 7 kiloa - kaksi perusmuovikassillista.
Isomummoilleni tuo kymmenen kiloa olisi ollut loistava apaja. Monena kesäisenä iltapäivänä, anopit, sukujensa matriarkat istuivat nokittain jakkaroillaan isovanhempieni pihamaalla. Päät hiukan kumarassa ja sormet vikkelinä he leikkasivat matonkuteita kerä kerän perään.
– Saa pitää paidastaan kiinni, jotta mummot eivät paitaa päältä vie, väitti ukkini ja oli vievinään flanelliruutujaan piiloon.
Ennen vanhaan laitettiin kaikki mahdollisesti tarvittava korjuuseen. Ei ollut jätevuoria. Kaikki biologinen kompostoitiin ja sillä lannoitettiin uutta kasvua. Käytetty tavara harvemmin oli jätettä. Käytetty oli materiaalia johonkin muuhun eli raaka-ainetta. Niinpä mummot leikkasivat kuteita.
Nykyisin me Suomessa heitämme pois 70 - 100 miljoonaa kiloa tekstiilitavaraa vuosittain. Suuri osa siitä poltetaan. Kalliisti tuotettu puuvilla, villa ja uusiutumaton maaöljypohjainen tekokuitu katoavat ilmaan hiilipäästöiksi. Eihän ole enää matonkudetta tuottavia isomummoja!
Hukkatekstiiliä kertyy, kun uutta pukinetta hankitaan enemmän kuin ennen. Entisestä halutaan eroon kaappeja täyttämästä. Toisella puolella maailmaa kertatekstiiliteollisuus voi hyvin ja saastuttaa kiertotalouteen keskittyneen Mac Arthur -säätiön mukaan enemmän kuin kansainvälinen lento- ja laivaliikenne.
Kotitalouksista poistettua tekstiiliä pursuilevat kirpputoritkin. Enää edes Afrikkaan ei hyväntekeväisyyden nimissä haluta ylijäämävaatetavaraa, koska paikallinen tekstiiliteollisuus kärsii.
Tekstiilikierrätystä tehostetaan EU:n vaatimuksesta. Tekstiilin erilliskeräys tulisi järjestää 2025 mennessä. Suomessa tutkitaan tekstiilien uusiokäytön mahdollisuuksia: tekstiilikuitujen kemiallista ja mekaanista kierrätystä, tekstiilien energiakäyttöä sekä jo olemassa olevien tekstiilimateriaalien käyttöä uudelleen. Investoinnit vaatinevat kymmeniä miljoonia.
Ajattelu muuttuu. Mennään eteenpäin palaamalla takaisin. Käytetty ei olekaan enää jätettä vaan raaka-ainetta.
Tekstiilikuitujen uudelleenkäsittelytekniikan jokapäiväistymistä odottaessa voitaisiin ottaa vanhat ja halvat konstit käyttöön. Räsymatto, tuo ugrikansan kotien hyötykoriste onkin mitä ajankohtaisin väline henkilökohtaisen hiilen varastointiin. Kolmen metrin räsymattoon uppoaa noin 5 kiloa ylijäämävaatetta. Sakset käteen ja kuteet kuteiksi!
Räsymatto - mikä muistojen värikäs hiilinielu!