Alakerta | Jenna Lehtonen / jenna.lehtonen@koillissanomat.fi
Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki kertoi Huomenta Suomessa, että ei pidä rap-musiikista, jossa reteillään isoilla autoilla ja kauniilla naisilla. Kaikki sai alkunsa Gloria-lehden jutusta, jossa ministerin lyttäävät kommentit henkilöityivät koko Suomen tuntemaan Cheek-artistiin.
Cheekin, eli Jare Henrik Tiihosen tekemä musiikki jakaa suomalaiset kahtia yhtä terävästi kuin japanilainen kokkausveitsi. Joku pitää levyjen antamaa maailmankuvaa narsistisena, kulutuskeskeisenä ja naisia halventavana. Joku toinen taas varaa jäähallin loppuunmyytyyn konserttiin liput heti, kun ne tulevat myyntiin. Menestyneellä artistilla on sekä faneja että vihaajia.
Suomessa saat narsistin leiman esimerkiksi silloin, jos huutelet mallimimmeistä ja myönnät olevasi nuori, tyylikäs ja varakas. On olemassa joku naurettavan näkymätön sääntö, että ylimääräiset setelit eivät saa näkyä eivätkä kuulua. Varsinkaan silloin, jos niitä sattuu tilillä olemaan. Täällä täytyy olla nöyrä, hajuton, mauton ja huomaamaton. Itsestään ei saa tehdä edes lyriikoissa niin suurta numeroa, että ei enää lasketa mukaan.
Elämme Robin Hood -aikakautta. On yleisesti hyväksyttävää vältellä turhaa kulutushysteriaa. Vain turhamaiset diivat pukeutuvat merkkivaatteisiin ja nukkuvat jossakin muualla kuin käytetyissä makuupusseissa. Olen Jaren kanssa samaa mieltä siitä, että erikoiset ihmiset luovat erikoisia elämiä. Jos Cheekin biisien sanoituksia kuuntelee tarkkaan, niistä voi saada aika paljon irti – muutakin kuin sokan.
En usko, että Suomen kokoisessa maassa kukaan kohoaa huipulle tekemättä töitä. Se vaatii rakkautta, hulluutta ja draivia. Viileyttä, luonnetta, maniaa ja kovuutta sillä riskillä, että se suututtaa monia. Niin kauan, kun herättää mielipiteitä ja ajatuksia, itseään voi taputtaa olkapäälle. Tämä pätee niin artistien sanoituksiin kuin toimittajien kirjoituksiin.
Meitsi diggaa ihmisistä, jotka seisovat rehellisesti ristimänimellään sanojensa takana. Makuasioiden takia on turha hypätä nyrkit edellä neliöön. Ministereillä saa olla henkilökohtainen, notkeisiin rottiin kallistuva, musiikkimaku. Ja Jare saa rauhassa olla se, miksi hän halusi tulla. Kaikkia timantteja ei pidä mennä hiomaan.
Jenna Lehtonen