Kolumni

Tippaleivänkö vai kanan kannalle

Ihan vastikään toivat lehdissä, netissä ja televisiossa itseään iskulausein tykö kaikenlaiset aikuiset ihmiset, sellaisetkin, jotka eivät sitä yleensä tee.

Monet heistä olivat perin tuntemattomia, eivätkä iskulauseet tehneet heitä järin tunnetummiksi.

Iskulauseita oli rusikoitu kokoon paitsi mainostoimistojen näppäimistöjen äärellä myös varmaankin esimerkiksi heimoneuvoston yhteislöylyssä ja matkalla ilmoituskonttoriin. Jotkin iskulauseet olivat enivei ihan silleen kivojakin.

Jakolinja meni siinä, mitä ihmiset tekisivät tyhjiin turistetulle ketsuppipullolle. Eräät panisivat sen siltään roska-astiaan. Toiset huuhtelisivat pullon ja panisivat sen muovinkeräysastiaan. Kolmannet edellisen lisäksi joisivat huuhteluveden. Neljännet armosta survoisivat putelin jonkun muun harmonikkaan.

Kauppareissulla kuvasin puolikkaan pahvilaatikon, joka oli unohtunut ulos ilmoitustaulun alle. Kostuneisiin papereihin oli painettu piirihenkilöstä tekstiä ja kuva. Lukijaa ja katsojaa muistutettiin tulevien aikojen tärkeydestä. Hänelle kerrottiin henkilöstä muun muassa syntymäaika (vanhuuseläke oli aloittanut juoksunsa viime vuonna), koulutus, työkokemus, perhesuhteet ja se laaja kokemus. "Opin jo varhain isänmaallisten arvojen merkityksen..."

Eräänä päivänä itsensäkehuminen loppui melkein kuin lumipallon lekutus tiiliseinään. – Eivätkö nuo kanssaihmiset enää olleetkaan osaavia ja eivätkö heidän ajatuksensa enää hyviä?

Loppui melkein. Muutamat kehumisesineet jatkoivat seisomista kuraiseen lumikinokseen pistetyn tikun nokassa ihan änskällään.

Samaan aikaan kehumisen loppumisen kanssa järjestettiin suuri finaali. Kostunut piirihenkilö muuten edusti finaalissa suurimman häviön kokenutta ihmisryhmää.

Kyllä kävin äänestämässä, ja kyllä kuuntelin 23. huhtikuuta suoraa radio-ohjelmaa, jossa mainittiin onnistujien jonosta kuuluvan jopa spontaaneja hihkaisuja.

Jotkut yksittäisistä itsensätykötekemisessä epäonnistuneista paljastivat olevansa epäonnistumisissa epäonnistuvia. Heidän mielestään epäonnistumisen syy oli heidän ulkopuolellaan. Marttyyrihän oppi jo pikkuisena sen, että kun pylly ei sovi vaippaan, asia onkin niin päin, että vaippa on sopimaton.

Luonnollisesti on myös hyviä epäonnistujia. He tekevät johtopäätöksiä vaikka ilman johtoja. Mutta kumpi sitten on parempi, hyvä epäonnistuja vai huono onnistuja? Jälkimmäinen pääsee huonoilla teoillaan usein uutisiin. Aina on niitä, jotka ihailevat uutisiin pääseviä.

On tutkimusten mukaan äidinmaidosta ja taivaan isän piimästä riippuvaa, siis sisäsyntyistä, onko ihminen taipuvainen suhtautumaan uusiin asioihin konservatiivisesti vai liberaalisti. Sama koskee seksuaalista suuntautumista. Ja sitä, uskooko tällaisia tutkimuksia, jos ne tarjoavat omasta käsityksestä poikkeavaa tietoa, vai luuleeko niitä salajuoneksi.

Politiikka ei saa rystysiä valkoisiksi, jos kokee poliittisen retoriikan ja väittelyn epämiellyttäviksi ja jos kokee arjen säilyvän samanlaisena hallitusten vaihdoksista riippumatta. Vai kumpi on ensin, tippaleipä vai kana?