Alakerta | Erkki Ahola / erkki.ahola@koillissanomat.fi
Suurin osa suomalaisista aloitti tänäkin vuonna kesälomansa juhannukselta ja lopetti sen heinäkuun lopussa. Itse lukeudun myös lomanviettäjiin, jotka pitävät kesälomansa yhteenmenoon keskikesällä.
Heinäkuu on siis Suomen lomakuukausi, jolloin esimerkiksi kunnanvirastot ovat suljettuina lähes joka kunnassa ainakin osan aikaa.
Heinäkuu ei välttämättä kuitenkaan ole paras lomakuukausi kaikkien mielestä, sillä on niitäkin, jotka pitävät lomansa jo toukokuussa tai sitten elokuussa.
Tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset palasivat siis eilen keskiviikkona 1. elokuuta sorvinsa ääreen, toivottavasti levänneinä ja akut täynnä virtaa. Tsemppiä vain siis kaikille töihin palanneille!
Yksi hyvä akkujen lataamiskeino mielestäni on, kun lähtee luontoon kävelemään. Metsän keskellä, tunturissa tai puron varressa työasiat on helppo unohtaa.
Itse vaelsin loma-aikana pienellä porukalla ja myös yksin lyhyempiä ja pitempiä luontopolkuja Posiolla, Levillä ja Kilpisjärvellä.
Jotta työstä ja lomasta pystyy nauttimaan, pitää olla sekä työkuntoinen, että lomakuntoinen.
Onnistuneella lomalla ihmisen arkirytmi muuttuu työpäiviin verrattuna, ja paluu voi tuntua takkuiselta, kun ei muista kaikkea työhön liittyvää.
Töihin palatessa kannattaakin tehdä pehmeä lasku lomalta sorvin ääreen. Hyvä keino on jo edeltävinä päivinä muuttaa vuorokausi- ja ruokailurytmit vastaamaan työpäivän arkirutiineja. Pikkuhiljaa voi jo edellisenä päivänä palautella mieleen työhön liittyviä asioita, niin työn aloittaminen loman jälkeen ei tunnu niin takkuiselta.
Vaikka pari-kolme ensimmäistä työpäivää loman jälkeen tuntuukin takkuiselta, siitä ei vielä kannate olla huolissaan. Mutta jos vielä kaksi viikkoa lomaltapaluun jälkeenkään työ ei luista, silloin on syytä huoleen.
Kaikilla ei työhönpaluu ole helppoa, vaan keho reagoi voimakkaasti. Jotkut joutuvat hakemaan ahdistukseensa apua.
Psykologi Sirkka Littowin mukaan välitön väsymys lomaltapaluun jälkeen on merkki siitä, että ihminen ei ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa lomailemaan.
Littowin mielestä lomien pätkiminen viikon tai parin jaksoiksi on erityisen ongelmallista, sillä hänen mukaansa neljä viikkoa on vähimmäisaika lomalle.
Niinpä, ihmiset ovat yksilöllisiä. Toiset tarvitsevat kuukauden loman yhteenmenoon. Toisille taas sopii, että pitävät lomaa pari viikkoa, käyvät välissä töissä, ja pitävät sitten loput lomastaan.
Erkki Ahola