Tämän päivän Koillissanomissa on juttu, kuinka kolme täkäläistä naista ovat kyenneet yhdistämään perhe-elämän ja työuran.
Omat kokemukseni lapsiperheen arjesta ja työssä käymisestä ovat jo monen vuosikymmenten takaa, mutta ongelmat näyttävät olevan yhä samansuuntaiset.
Tasapainoilu tuottaa välillä isojakin haasteita, kun molemmilla vanhemmilla on tärkeitä työmenoja ja kuntoakin pitäisi siinä sivussa hoitaa.
Näin oli silloin meilläkin - eikä kännyköitä oltu vielä keksitty, mikä sinänsä jo asetti haasteita varsinkin, kun lapsi kasvoi isommaksi.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa perhe-ja työelämän yhdistämistä käsitellään yleensä negatiivisesti. Toivon totisesti, että keskustelu laajenisi koskemaan myös positiivisia puolia.
Uutisoinnissa pitäisi kertoa millaista osaamista ja kokemuksia vanhemmuus tuo, ja miten sitä voi hyödyntää työelämässä.
Esimerkiksi organisointikyky on noussut monissa yhteyksissä esiin. Se kasvaa väkisinkin perhe-elämän arjessa.
Tällä hetkellä huudetaan suureen ääneen Suomen syntyvyyden laskusta, mikä onkin huolestuttavalla tolalla. Monet kunnat ovat alkaneet antaa niin sanottua vauvarahaa lapsen hankkimisesta. Näin tehtiin viimeksi Taivalkoskella.
Paljon on puhuttu, mitä yhteiskunta voi tehdä syntyvyyden nostamiseksi, jotta eläkkeen maksajia riittäisi jatkossakin. Viime vuoden tammi-lokakuussa Suomessa syntyi runsaat 2 500 lasta vähemmän kuin vastaavana aikana 2017.
Yhteiskunnan tekemät parannukset lapsiperheiden arkeen ovat tietenkin tervetulleita. Itse vierastan kuitenkin sitä ajatusta, että edes poliittiset päättäjät haluaisivat lapsia tehtävän kansantalouden näkökulmasta. Myös yhteiskunnan toimien pitäisi lähteä aina yksilön ja perheiden näkökulmasta. Eiköhän jokainen perhe suunnittele lapsilukunsa muun kuin kansantalouden näkövinkkelistä?
Jutussa haastattelemani tutkija - äiti itsekin - sanoi, että nykyajan nuoret äidit asettavat itse kovat paineet ja elämästä muodostuu usein suoriutumista. Tämä on helppo uskoa, sillä me 1970-luvun vanhemmat taisimme ottaa vanhemmuuden paljon rennommin kuin nykyään. Tuolloin ei myöskään ollut niin paljon valistusta eikä ohjeita lasten kasvatukseen. Silti niistä näyttää ihan kelvollisia kansalaisia kasvaneen.
Oma äitini on ollut minulle ja kolmelle sisarilleni malliesimerkki siitä, miten työn ja perhe-elämän voi yhdistää. Joiltakin osin elämä oli silloin helpompaakin kuin nyt, sillä meillä oli koko lapsuuteni ajan kotiapulainen, mikä oli siihen aikaan yleistä.
Miesten työt ja naisten työt olivat tuolloin tarkkaan eroteltuja. Kun veljeni joutui kerran tiskaamaan astiat, hän laittoi keittiön verhot tiukasti kiinni, etteivät kaverit vahingossa huomaa, että hän oli joutunut naisten töihin.