Taivalkoskelle suunniteltu rullahiihto- ja ampumarata on nostattanut päättäjien ja kuntalaisten tunteet pintaan. Näyttää pahasti siltä, että eri mieltä olevat ihmiset eivät enää riitele asiakysymyksistä, vaan hanke on johtanut henkilökohtaisuuksiin.
Viimeisimmän kuuman keskustelun aiheutti Koillissanomien viikon kysymys, jossa utelimme lukijoiden mielipiteitä radasta. Ja niitä tuli paljon enemmän kuin kunnassa on asukkaita.
Tätä siis pitää tutkia lähemmin, sillä uutena toimittajana minulla ei ollut mitään käsitystä koko asiasta. Hämmästykseni oli suuri, kun yksi toisensa perään niin kannattajista kuin vastustajistakin oli haluton esiintymään omalla nimellään lehtemme palstoilla. Mistä tämä johtui?
Lukuisten ja taas lukuisten puhelinkeskustelujen aikana selvisi, että pienessä kunnassa pelätään silmätikuksi joutumista. Parempi nurista omassa lähipiirissä kuin tulla julki mielipiteensä kanssa.
Demokratian perusasioihin kuuluu kuitenkin avoin keskustelu ennen asioista päättämistä. Kunnallispoliitikkojen kannattaisi tässä asiassa ottaa oppia kansanedustajista. He riitelevät asioista istuntosalissa välillä repivästikin, mutta kahvilassa istutaan sulassa sovussa ja ollaan kavereita. Asiat riitelevät, ei ihmiset.
Asioista saa ja pitääkin olla eri mieltä, eikä asiat juuri koskaan olekaan yksiselitteisiä. Päätöksillä on monta eri puolta, ja ne pitääkin tuoda esille ennen nuijan kopautusta. Sen jälkeen päätös tehdään demokraattisesti ja siihen hävinneiden on tyydyttävä.
ASIASTA toiseen. Suomi ja suomalaiset ovat jakautuneet erilleen monella elämän aloilla. Kun vuosi sitten tulin etelästä Pohjois-Pohjanmaalle, niin kanssakulkijoiden hämmästys oli suurta. Miten sinä voit, uskallat? Eihän siellä ole MITÄÄN. Sama jatkui, kun ilmoitin jääväni ainakin toistaiseksi tänne. Toisaalta taas täkäläiset ihmiset taivastelevat, kuinka etelän ruuhkissa ihminen voi yksinkertaisesti elää.
Paljon puhutaan pohjoisen pitkistä etäisyyksistä, mutta kun niitä vertaa esimerkiksi pääkaupunkiseudun ruuhkiin, niin ajallisesti 20 minuutin matka Helsingin seudulla ja täällä 80 kilometriä ottaa aivan saman ajan.
Pienten kuntien kannattaa viedä asioita eteenpäin yksituumaisesti, eikä hukata aikaa keskinäisiin kahnauksiin. Harva etelässä ymmärtää pohjoisen ihmisen arkista elämää. Korkeintaan he ovat muodostaneet käsityksensä Saariselän tai Levin talvilomaviikoilta, mikä ei ole todellista.
Myöskään pienellä Suomella ei ole varaa eriarvoistumiseen. Meidän on löydettävä yhteistuumin tulevaisuuden eväät, jolla pystymme turvaamaan lastemme ja lastenlastemme elämän. Yhteiskunnan kaikilla sektoreilla kannattaa ottaa käyttöön suomalaisten sotilaiden periaate toisen maailmansodan aikana: kaveria ei jätetä.