Kolumni

Toimittajalta: Autoilu on tunnepeliä ja aika ajoin omankin kalloni sisällä liikkuu aivan painokelvotonta kamaa – enkä ole yksin: "Joka kolmas autoilijoista kokee negatiivisuutta muista kuskeista"

-
Kuva: Mikko Halvari

Sormet naputtavat rattia, huokaus livahtaa huulilta. Edessä ajava kurvasi äskettäin risteyksestä eteen äkillisesti ja yrittää parhaillaan huudattaa moottoristaan tehoja edes jonkinlaiseen matkanopeuteen. Kiusallaan sen teki. Vastaantulija ei saa pitkiään pois tarpeeksi ajoissa, ärsyttää, ja takana oleva pyyhkii keulallaan lunta takaloosterini kynnykseltä – tule vähän vielä lähemmäs, niin--. Huh huh.

Äskeisen kirjoittaminen ei tuottanut edes tuskaa, sillä voin puhtaalla omallatunnolla kertoa autoilun minussa herättämiä ajoittaisia tuntemuksia: kalloni sisällä liikkuu aivan painokelvotonta kamaa.

En ole yksin eikä tämä helpota oloani tippaakaan. Liikenneturvan kyselyn mukaan joka kolmas meistä autoilijoista kokee negatiivisia tunteita toisten kuskien tekemisistä. Tunteilla riehuvat voimakkaina, kun kiire, stressi ja muiden oletut virheet kasaantuvat mielen päälle.

Aggressiivisella tai turhautuneella kuskilla on kohonnut riski tehdä virheitä, jotka voivat johtaa todella karmeisiin lopputuloksiin.

Asian ollessa sopivasti pinnalla kyselin lukijoiltamme asiasta pikaisesti sosiaalisen median kautta. Facebook-kyselyssä oli kaksi liikenteessä harmittavaa vaihtoehtoa: perässä roikkuminen ja kaahailu. Joku muu, mikä -vastauksensa sai jättää kommenttikenttään.

Vastauksia kertyi muutamassa tunnissa puolisen sataa. Kaksi kolmannesta vastanneesta lukijastamme koki perässä roikkumisen riesakseen, mutta toisenlaistakin viestiä tuli. Terttu Alapirtti kertoi kokevansa edessä ajavan hidastelijan suuremmaksi haitaksi ja toivoisi hitaampien antavan tietä. Marko Alataloa harmitti ohittavat ja sen jälkeen eteen jäävät kuskit.

Ymmärrän molempien huolet, mutta en usko hidastelijoiden tekevän tahallaan kiusaa. Oletko miettinyt, että edessä muita varovaisemmin ajava kuski on kenties ensimmäistä kertaa ratissa? Pitkien vilautukset eivät tee hänestä seuraavalla kerralla tippaakaan varmempaa kuskia, päin vastoin.

Mitä tuossa tilanteessa voisi sitten tehdä paremmin? Harmittaa ja tekisi mieli vähän ohitella. Ei kannata. Vartin odottelu ja pieni jaloittelu tekevät kuskille hyvää, jonka jälkeen matka jatkuu yleensä ilman jonoja, tai ainakaan samaa. Testattu on.

Lopuksi siteeraan lukijaamme Pekka Toivosta Facebookista. Hän kertoo tapahtumaketjusta, joka on monelle vaarallisen tuttu – ensin perälautaan kiinni ja sen sitten talla pohjaan.

– Kun pitäisi keskittyä turvalliseen matkaan, niin sekä perässä roikkuminen että kaahailu on väärin ja monesti juuri kaahailua ja järjetöntä ohitusta edeltää juuri perässä roikkuminen, Toivonen kommentoi ilmeisen huolestuneena päättäen kuitenkin positiiviseen kulmaan:

– Turvallista joulumatkaa kuitenkin kaikille ja rauhaisaa joulua näin myös liikenteessä ollessa.

Toivosen tavoin toivotan minäkin nyt rauhaisaa joulua ja ennen kaikkea turvallista matkaa – millä tai missä ikinä kuljetkaan. Ajellaan ajatuksella, se jouluruoka kyllä odottaa ehjänä saapuvaa kulkijaa.