Vihapuhe yleistyy jatkuvasti aivan jokaisessa maailmankolkassa. Sen kohteena ovat tietyn maan kansalaiset, tietyn ammatin tai jopa tietyn sukupuolen edustajat. Ilmiön yleisyyden todetakseen ei tarvitse lähteä minnekään, sen kun vain ottaa puhelimen käteen ja selailee sosiaalista mediaa.
Jotkut joutuvat kohtaamaan vihaista kielenkäyttöä suoraan arkielämässään. On hankala edes kuvitella, millaista on kuunnella kauppareissulla tai työmatkalla itseensä kohdistuvaa valheellista ja vihamielistä sanailua.
Tapa, jolla puhumme muista ihmisistä tai itsestämme alkaa väistämättä näkyä ajan mittaan käytännössä.
Käyttämämme kieli heijastuu meidän ja meitä kuuntelevien asenteisiin sekä uskomuksiin, kunnes niistä syntyy omia "totuuksiamme". Lopulta puhetavan luomat asenteet saavat meidät toimimaan tietyllä tavalla itseämme ja muita kohtaan.
Jos poliitikot, julkkikset tai lähipiirin ihmiset puhuvat jatkuvasti tietystä ihmisryhmästä vihamielisesti, vihamielisyys näkyy myös ihmisten toiminnassa ja voi kehittyä hirmuteoiksi.
Yhdysvalloissa tapahtui viime viikonloppuna yhden vuorokauden aikana kolme joukkoampumista. Yhtä näistä, Texasin El Pason tapausta, poliisi tutkii viharikoksena. Syynä tähän on se, että ampujaksi epäilty mies julkaisi ennen ampumista verkossa vihapuhemanifestin.
Yle uutisoi (5.8.2019), että joukkoampumisten myötä demokraattipoliitikot ja tutkijat kritisoivat Donald Trumpin meksikolaisia rikollisiksi leimaavaa puhetapaa rasismin ja siten väkivallantekojen lietsomisesta.
Trumpin päätyminen kritisoinnin kohteeksi ei ole ihme. Tuskin on täysin sattumaa, että vähemmistöjä kohtaan tehdyt viharikokset ovat lisääntyneet juuri Trumpin kaudella ja vieläpä nimenomaan alueilla, jotka ovat presidentille myönteisiä. Sunnuntaina oli tämän vuoden 216. päivä. Joukkoampumisia Yhdysvalloissa on tehty tämän vuoden puolella 251.
El Pason kaltaisten hirmutekojen takana on varmasti paljon muutakin kuin aggressiivinen ja vihamielinen retoriikka. Vihamielisen puhetavan roolia ei sovi kuitenkaan vähätellä, sillä kieli ja sen käyttö luovat todellisuutta. Erityisesti siksi vihamielisellä asenteella varustettujen yksilöiden äänten kalastelu muita ihmisiä polkemalla ei saisi olla missään tilanteessa hyväksyttävää.
Vihapuhetta kuulee paljon myös aivan lähellä: niin kotimaisen politiikan kentällä kuin lenkkipolkujen varsillakin. Allekirjoittaneen on vaikea ymmärtää vihan sumentamaa retoriikkaa yhtään ketään kohtaan. Vielä vaikeampaa on käsittää, mikseivät vihapuheen seuraukset – joukkoampumiset, syrjintä, syrjäytyminen – viimein saa vihapuheen viljelijöitä heräämään sanojensa kaameuteen.
Esimerkkejä vihamielisen retoriikan kauheista seurauksista historiassa kyllä riittää. Silti vihapuhe on yksi yhteiskunnan keskeisimmistä ongelmista. Mitä se kertoo meistä?