Liikutukseni johtui kirjasta, jota luin. Kirja oli Maria Veitolan omaeläkerta Veitola.
Tai oikeastaan en lukenut kirjaa. Minä kuuntelin sitä. Maria Veitola luki äänikirjassa itse kolumnejaan, jotka käsittelivät hänen työtään, syömishäiriötään, äitiyttään ja isänsä kuolemaa. Minä sain vain kuunnella ja se oli minusta ihanaa.
Äänikirjat eivät ole uusi keksintö. Aivan aluksi äänikirjoja tehtiin näkövammaisille, ensin c-kasetille ja myöhemmin cd-levylle.
Viimeisen parin vuoden aikana on tapahtunut jotain, mitä joku voisi kutsua äänikirjabuumiksi. Yhä useampi suomalainen on asentanut älypuhelimeensa sovelluksen, jossa on laaja kirjasto erilaisia äänikirjoja.
Kuuntele kaksi viikkoa maksutta, kuuluu jokaisen äänikirjasovelluksen mainoslause.
Olin ensin skeptinen. En ymmärtänyt, mitä järkeä on kuunnella, kun voisi lukea. Viime kesänä päätin kuitenkin tarttua tarjoukseen ja kuunnella kaksi viikkoa maksutta. Sen jälkeen olen maksanut äänikirjoista joka kuukausi.
Minäpä selitän.
Äänikirjoja kuuntelemalla säästän aikaa. Voin kuunnella äänikirjoja, kun siivoan kaappeja, ajan autoa tai pyöräilen kuntopyörällä. Kirjan lukemiseen ei tarvitse varata kiireetöntä aikaa ja hiljaista lukunurkkaa.
Ei tarvitse arvioida itse, kauanko kirjan lukemiseen menee aikaa, kun sovellus näyttää, että kirjan kesto on 7 tuntia 21 sekuntia.
Sovellus on helppokäyttöinen. Sitä osaa todistetusti käyttää myös 3-vuotias.
Mistä päästäänkin suurimpaan syyhyn, miksi maksan joka kuukausi äänikirjasovelluksesta: sovelluksen kirjasto on täynnä mitä ihanimpia lastenkirjoja. Minun ja 6-vuotiaan mielestä paras on Supermarsu, 4-vuotias taas tykkää Siiri-kirjoista. Äänikirjoja kuunnellaan joka ilta ennen nukkumaanmenoa.
Rakastin itsekin kuunnella satukasetteja lapsena.
Monien muiden 90-luvun lapsien tapaan lainasin c-kasetille nauhoitettuja satuja kirjastosta. Niitä kutsuttiin kuunnelmiksi. Kuunnelman ja äänikirjan ero on kuitenkin se, ettei äänikirjaa ole dramatisoitu, vaan yksi lukija lukee kaikki kirjan repliikit, yleensä varsin neutraalilla äänellä.
Mielestäni lukijalla on silti suuri merkitys. Lukijalla täytyy olla miellyttävä ääni ja sopiva tempo, jotta kuuntelukokemus on hyvä. Parhaimmillaan lukija elävöittää alkuperäistä kirjaa, pahimmillaan kirja jää kesken, koska lukija ei innosta.
Vaikka pidänkin äänikirjoista, olen silti sitä mieltä, että perinteinen kirja vie voiton. Äänikirja on kuitenkin hyvä pelastus ihmiselle, jolla on muka koko ajan kiire ja jonka keskittymiskyky ei riitä ihan oikeaan kirjaan. Kirjakaupasta ostamani lukemattomat kirjat saavat odottaa kirjahyllyssä, kunnes jaksan taas keskittyä ja olla vaan.
Sitä ennen aion kuunnella. Suosittelen sinuakin kokeilemaan. Mutta varoitan jo etukäteen: kahden viikon ilmaisesta kokeilujaksosta voi tulla helposti pitkäkestoinen kumppanuus.