Eräässäkin koillismaalaisessa perheessä kaatui ensimmäinen lähtijä pyörällään keskiviikkona ennen valoisaa. Lähti pyöräillen, mutta päätyi luistinradalle. Tietenkin siitä palasi hakemaan autoa, ”ei tuolla pääse polkupyörällä, noita kilometrejä”. Ei ole pyörässä nastojakaan.
Onneksi täällä Koillismalla on isovanhempia, joiden apuun voi luottaa. Eikun soitto, että ”veisittekö pienimmät, kun kävi näin ja sitten menee noin, jos niin”.
Apu luvattiin, toki.
Maahan satoi siinä kahdeksalta vielä alijäähtynyttä vettä. Sen sanotaan olevan siitä metkaa litkua, että se ei jäädy, vaikka lämpöjen puutteen vuoksi luulisi. Ei jäädy, kun ei ole likaa taihi töhryä pisaran mukana. Sellaisen ympärille kiteen muodostus voisi alkaa, vaan ei. Se kurja jäätyy vasta maahan osuessaan.
Iljanteinen oli siksi tie ja tanner. Odotellaan kyytiä.
Lopulta lapset huutavat pihalta, ”meidän auto tulee!”
Outoahan se oli, eikö tuo lie väärä auto tähän paikkaan – ukkihan se autoa kuskaili. Oli sattunut matkalle sopivasti, kun töihin menijä tarvitsi. Pieni ojaan koukkaus oli saanut varmalle mielelle, ”en varmasti aja” – tai jotain sen suuntaista. Ukki oli auttanut ratissa ja vienyt. Saapui nyt noutamaan pienimpiä.
Viimeinen sai vielä muistutuksen, ”et sinä pyörällä pääse!” – Kyllähän, jos hissukseen. ”Kypärä päähän ainakin!”
Ja taas mentiin, niljanteiselle-iljanteiselle tielle. Tästäköhän se Ilja Janitskin on nimensä saanut – ei kai kuitenkaan. Kaikkea saattoi miettiä, kun kumi huojahteli ja lipsahteli puolelta toiselle tienvarren kivien päälle jääneen jään päällä. Eihän tuo onnistu! Pakko uskoa.
”Turvallisuus ennen kaikkea”, saattoi soida mielessä, kun kulkija pyörän talutukseen ryhtyi.
”Luistinkeli!” hoksasi joka toinen vastaantulija.
Kyllähän sitä talutellenkin lopulta hilautui myöhässä työmaalle. Mäessä sai mukavat kenkälaskut ja saipa matkalla ihmetellä, että miten se tuo luonto saattaa mukavasti peitellä kaiken jäälläkin, kun silleen sattuu. Onhan se ihme ja kumma ja taas on ihmisillä puhumista, kun on kerta säässä muutosta.
Toimituksessakin vitsi tuntui päivän ajan olevan, ”elähän liukastele, ettei tarvi uutisia tehdä”. Niitä toki tarvitsi tehdä. Onneksi ei kuitenkaan ihmishaavereista sellaisia, että olisi pahemmin käynyt.
Muistathan aina turvavyöt, ”turvallisuus ennen kaikkea”!