Olipa kerran suomalaisen kylän tai kaupungin katu, joka ei hiljentynyt juhannuksena. Kaupat olivat auki yömyöhään, ravintolat palvelivat kesäyön ihmisiä aikaiseen aamuun. Musiikkia, yhdessäoloa. Niin, ja ne palvelut.
Äskeinen oli jonkinlainen oma haavekuvani siitä, millainen voisi olla täydellinen juhannus kaikkine palveluineen. Se on hattarapilvien täyttämää kuvitelmaa, jollaista en oikeasti usko koskaan näkeväni. Miksi?
Siksi, että toiveissani ne muut ihmiset pitäisivät kauppoja, ravintoloita ja diskoja auki, jotta minä voisin pitää hauskaa ja lomailla, rentoilla. Homma ei toimi sormia napsauttamalla: palveluntuottajan pitää tietenkin itsekin oma leipä pöytään puhumattakaan omien lomien pitämisestä. Kolikolla on kaksi puolta ja ymmärrän kyllä hyvin, kun puoti pistetään pyhiksi säppiin.
Jos palveluja halutaan, niitä pitäisi käyttää. Ei voida olettaa, että yrittäjä pitää palvelunsa avoinna juhlapyhinäkin silkasta hyvästä hyvyydestä, jos maksavien asiakkaiden lukumäärä ei ole järkevä. Muutamilla pahvikuppikahveilla ei kateta kahvilan ylläpitokustannuksia varsinkaan juhannusviikonlopulta, pyhäpäivät kun maksavat työvoimassa paljon. Palveluntuottajat itse päättävät, milloin kauppa tai kahvila kannattaa pitää auki.
Ulkomaisille turisteille tuleva juhannusviikonloppu laput kauppojen ja kahviloiden luukuilla voi tuoda katkeran yllätyksen, johon onneksi muutama vuosi sitten vapautunut kauppojen aukiolo on vastannut mielestäni hyvin. Isot kaupat ovat auki nyt juhannuksena likimain joka päivä. Se on positiivista kehitystä mahdollisuuksien rajoissa. Toivon tietenkin pienempienkin seuraavan esimerkkiä, jos vain voivat.
En näe Kuusamon hiljaisuutta matkailu- tai vetovoimavalttina, jos kyse on hiljentyvästä kello viiden keskustasta saatika autiosta juhannuksesta. Toivon hartaasti keskikesän juhlan olevan täällä vilkas, ja että ihmiset löytäisivät sopivaa tekemistä myös palvelujen muodossa – ja että ne avoinna olevat palvelut löytäisivät ihmiset.
Olen viettänyt tasan yhden juhannuksen isommassa kaupungissa. Yllätyksekseni ja osittain pettymyksekseni sekin kuolla kupsahti kesäjuhlaviikonlopuksi. Aurinko valaisi typötyhjiä katuja, talojen kulmia ja puistojen paloja. Yksinäinen suihkulähde eli omaa, hivenen yksitoikkoista elämäänsä. Liikenne ja sen melu puuttui täysin lukuunottamatta tyynesti partioivaa poliisia. Moni ravintola sulki ovensa ajoissa. Syy? Ihmisten, asiakkaiden, puute.
Olivat lähteneet muualle rauhoittumaan.