Kolumni

Toi­mit­ta­jal­ta: Hank­keis­ta vai­kut­ta­vuut­ta ja elin­voi­maa – Tai­tei­li­ja­ky­län pe­rus­ta­mi­nen nostaa mie­lee­ni ky­sy­myk­siä, lähinnä vai­kut­ta­vuu­den ja elin­voi­man li­sää­mi­sen sekä mat­kai­lun oi­keas­ti ke­hit­tä­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta

-
Kuva: Mikko Halvari

Posio alkaa suunnittelemaan taiteilijakylän perustamista. Hankeidean käsitellyt kunnanhallitus hyväksyi suunnitelman ja päätti jättää hankehakemuksen, sekä hyväksyi kunnan omarahoitusosuuden.

Taiteilijakylän perustaminen on mielestäni ihan kannatettava idea, mutta muutamia kysymyksiä se nostaa mieleeni, lähinnä vaikuttavuuden ja elinvoiman lisäämisen sekä matkailun oikeasti kehittämisen näkökulmasta.

Jos taiteilijakylän perustamiselle pohjana pidetään Posiolla järjestettyjä keramiikkasymposiumeja, joita on siis järjestetty jo yksitoista kertaa, ja niihin on osallistunut lähes 200 keraamikkoa eri puolilta maailmaa, niin varmaankin verkosto on jo sinällään olemassa taiteilijakylään mahdollisesti houkuteltavien yksittäisten taiteilijoiden saamiseen.

Tästä ei kannate kenenkään loukkaantua, sillä toimittajan tehtävänä on arvioida muun muassa julkisten varojen käyttöä joihinkin hankkeisiin suhteessa tuottoon ja vaikuttavuuteen. Jos siis tosiaan taiteilijakylälle pohjana pidetään keramiikkasymposiumeja, niin valitettavasti niiden vaikuttavuuden ja elinvoiman lisäämisen arvo on ollut lähes nolla. Keramiikkasymposiumeja ei ole markkinoitu matkailijoille, eikä yhtenäkään kertana ole ollut kylttiä Posio-Kuusamotien varressa mainostamassa symposiumia. Symposiumeista ei ole siis juurikaan kukaan tiennyt yhtään mitään muuta kuin lehtijuttujen kautta.

Jos taiteilijakylä kumminkin päätetään Posiolle rakentaa, mielestäni suurin virhe olisi viedä se jonnekin piiloon, pois yleisön nähtäviltä? Mielestäni hieno paikka, ja lähes oikea ainoa sille on Pentik-mäki, jolloin Pentik-mäki saisi lisäarvoa, ja taiteilijakylä voisi oikeasti jonkun verran jopa lisätä Pentik-mäen kävijämääriä.

Investointeja toki Posio tarvitsee, mutta paljon suurempia, reilusti suurempia, mitä nyt suunnitteilla olevan mahdollisen taiteilijakylän investointi olisi.

Olen aiemminkin tällä samalla palstalla kirjoittanut, että Posion matkailun oikeasti kehittämisessä on hotellimajoitusinvestoinnin ja vähintäänkin muutaman kymmenentuhannen majoitusasiakkaan kokoinen aukko. Vasta tämän toteutumisella voitaisiin alkaa puhumaan oikeasti vaikuttavuudesta, elinvoiman lisääntymisestä, työpaikkojen lisääntymisestä, yrityksien kassavirtojen kääntymisestä reippaasti plussalle sekä palveluiden kysynnän kasvamisesta.

Väitän, ettei Posiolla ole vieläkään tehty lähellekään riittävästi töitä sen eteen, että haettaisiin maailmalta pääomataho, jolla olisi intressi investoida Posiolle. Siis pääomataho, jolla olisi jo itsellään valmiina asiakkaita, joita hän voisi tuoda Posiolle ja majoittaa rakentamiinsa tiloihin.

Posiolla voitaisiin ottaa mallia naapurikunnista, esimerkiksi Sallasta ja Ranualta: Sallassa Holiday Club on investoinut vasta noin kahdeksan miljoonaa euroa Sallatunturiin valmistuviin kahteen uuteen luhtitaloon.

Ranuan Eläinpuiston viereiselle Gulo Gulo -nimiselle lomakyläalueelle puolestaan rakennettiin kahdella miljoonalla eurolla viisi uutta paritaloa.