Vanhustenhoito on viimeisten vuosien aikana ollut usein negatiivisesti esillä valtakunnan tasolla. Epäkohtia on nostettu aiheesta esille ja työn alla ollut hoitajamitoitus on syystäkin saatava lakiin sanktioiden kanssa.
Samaan aikaan on onneksi olemassa lukuisia hoivakoteja, joissa asiat ovat kunnossa.
Viime aikoina on lehdissä ja muissa medioissa kerrottu monista hoivapaikoista, joissa vanhuksia kohdellaan kuin ihmisiä. Kuunnellaan, halataan ja katsotaan silmiin. Autetaan sängystä ja lääketokkurasta takaisin elämään.
Mitä olen kuullut ja saanut ymmärtää on Kuusamossa vanhustenhoito hyvällä tolalla. Toki aina löytyy parannettavaakin, mutta mummoja ja pappoja hoidetaan täällä lämmöllä ja inhimillisesti.
Viime viikolla pääsin jututtamaan kaupungin kotihoidossa työskentelevää lähihoitaja Karoliina Kurvista. Tämä Ilon tuoja -juttusarjan haastateltava oli löytänyt oman alansa, oli hoitaja koko sydämestään ja nautti työstään ikäihmisten parissa. Työtään hän ei pitänyt liian kuormittavana ja työntekijänä hänellä oli mahdollisuus kehittää työtään.
Kurvinen toi esille kosketuksen merkityksen työssään. Hoitajan puhuessa asukkaalle hän koskettaa tätä, ottaa kädestä tai silittää käsivarresta. Halaa, hieraisee hartioista, katsoo kunnolla silmiin.
Läheisyydellä ja kosketuksella on suuri merkitys meille kaikille. Vanhustyössä läheisyys vähentää ikäihmisen yksinäisyyttä ja ahdistusta. Se näyttää lämpimältä – siltä, että välitetään.
Tampereen yliopiston hoivatutkija Jari Pirhosen mukaan tämä on tismalleen oikea tapa toimia. Väitöskirjassaan hän on perehtynyt vanhusten hyvään elämään hoivakodeissa. Hyvässä hoidossa kyse on ennen kaikkea kohtaamisesta. Pysähdytäänkö ihmisen äärelle? Kohdataanko tämä yksilönä vai hoidokkina riippumatta siitä, puhuuko ihminen vai onko kaikki sanat jo käytetty?
Kyse on myös henkilökunnan asenteista. Ajattelevatko he, että heidän työpaikallaan on vanhoja ihmisiä vai ovatko he töissä vanhojen ihmisten kotona? Ajattelutapa ratkaisee sen, kuinka asukkaiden toiveisiin suhtaudutaan.
Vanhustenhoitoa pidetään erityisen merkityksellisenä ja arvokkaana työnä. Hoitajilla on halu tehdä työnsä hyvin. Viime vuosina on yhä selkeämmin tullut esiin hoitajien huoli siitä, ettei työtä voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi ja pitäisi.
Koulutetun hoitohenkilöstön riittävän määrän turvaaminen on keskeisin vanhustenhoidon laatuun vaikuttava tekijä. Hoiva-alan houkuttelevuudesta työpaikkana ja opiskelualana on huolehdittava. On välttämätöntä saada työolot ja palkkaus kuntoon, jotta meillä on jatkossakin koulutettuja hoitajia.
Hoitajien määrää on lisättävä, jotta asiakkaat saavat tarvitsemaansa hoivaa ja hoitajat saavat tehdä työtä, johon heillä on koulutus, osaaminen ja halu.