Pieni Hartolan kunta kyllästyi näkyvään rikollisuuteen, sen luomaan turvattomuuden tunteeseen ja poliisittomuuteen. Kunta otti ohjat omiin käsiinsä ja laati turvallisuussuunnitelman (Yle 13.9.2019).
Huoli omasta turvallisuudesta on varmasti aiheellinen alle 3000 asukkaan Hartolassa, jossa epäilemättä kaikki tuntevat toisensa ainakin kasvoilta. Kun yhteisössä alkaa yhtäkkiä liikkua asemiehiä, ryöstäjiä ja auton räjäyttäjiä, pelko ja paniikki ovat inhimillisiä tunteita. Rikokset ovat kolaus sekä turvallisuudelle että luottamukselle. On ehkä vaikea kuvitella, että naapurin poika tai tyttö voi tehdä jotain rikollista.
Oman poliisin puute on Hartolassa suuri huolenaihe. Poliisihallituksen tuoreimman tilaston mukaan poliisin saapuminen kohteeseen kestääkin Hartolassa keskimäärin 28,1 minuuttia. Koillismaalla tilanne on osassa kunnista hyvä, osassa huono. Posiolla poliisia saa odottaa paikalle 43,8 minuuttia. Taivalkoskella poliisin toimintavalmiusaika on 34,8 minuuttia. Kuusamossa poliisi ehtii tapahtumapaikalle 11,3 minuutissa.
Pohjois-Pohjanmaalla poliisin keskimääräinen toimintavalmiusaika on 11,5 ja koko maassa vähän päälle 10 minuuttia. Pisimmillään toimintavalmiusaika venähtää Enontekiöllä, liki kahteen tuntiin.
Monissa pienissä kunnissa varmasti painitaan samojen ajatusten kanssa kuin Hartolassa. Huoli omasta turvallisuudesta on ymmärrettävä. Yksi keino huolen pienentämiseen voi olla turvallisuussuunnitelma, jonka tekemistä Sisäministeriö suosittaa kaikille kunnille.
Se on suunnitelma, jonka tarkoitus on vähentää poliisin tarvetta ennaltaehkäisemällä turvallisuusongelmien syntymistä. Suunnitelmaan listataan esimerkiksi konkreettiset toimintatavat vaaratilanteissa.
Kun puhutaan turvallisuuden luomisesta omaan yhteisöön, on kansalaisten aktiivisuus suotavaa. Yleinen turvallisuus on yhteinen asia. Esimerkiksi erilaiset katupartiot ovat tarpeellinen toimintamuoto, kun puhutaan vaikkapa nuorison toimintaa valvovista partioista. Esimerkkinä evankelis-luterilaisen kirkon Saapas-toiminta, jonka keskeisin toimintamuoto on ollut katupartiointi jo viiden vuosikymmenen ajan.
Tämän päivän yhteiskunta on epäilemättä erilaisine epäkohtineen ravinteikas kasvualusta kansalaispartioinnin tyyppiselle toiminnalle. Sinälläänhän katupartiointitoiminta on laillista, mikäli sen jäsenet eivät syyllisty rikoksiin. Valitettavasti tällaisesta katupartiotoiminnasta voi kuitenkin olla lyhyt matka siihen, että toiminnan varjolla ajetaan omaa agendaa kuten rasistista ideologiaa.
Kaikki kansalaistoiminta, joka oikeasti lisää yleistä turvallisuutta, on suotavaa. Muistamisen arvoista on kuitenkin se, että se ei oikeuta leikkimään poliisia. Virkavalta selvittää rikokset ja toteaa syylliset. Olettamukset eivät riitä kenenkään tuomitsemiseen eikä kenelläkään ole ilman virkamerkkiä valtaa puuttua toisen kansalaisen tekemisiin. Sosiaalisen median aikakaudella on syytä muistaa, että samat säännöt pätevät somen syövereissä.