Nuorten lukeminen on vähentynyt roimasti. Nuorten kirjastokäynnit ovat laskussa. Miehet tai pojat eivät juuri lue. Kirjoitustaito rapistuu.
Yllä olevat ovat tyypillisiä esimerkkejä viime vuosien otsikoista ja mielestäni on hyvä, että näitä asioita pidetään pinnalla vaikka ihmeparannusta aiheisiin ei olekaan vielä keksitty.
Kuten tämän lehden Joonas Purolan lukemisharrastuksesta kertovassa jutussakin kerrotaan, ei lukeminen ole vain ajanvietettä. Se on oppimista ja samalla myös oman kirjoitustaidon verryttelyä.
Laaja-alaisesti lukemalla oma sanavarasto kasvaa kuin salakavalasti ja ilmaisuvoima paranee.
Kirjoittaminen on nimittäin asia, jota meistä jokainen pääsee, tai joutuu, tekemään melkeinpä päivittäin alalla kuin alalla. Hoitaja, insinööri ja automekaanikko tarvitsevat jokainen kirjoitustaitoa siinä missä toimittaja, lääkäri tai luottamustehtävässä oleva kuntalainenkin. Toki on eri asia kirjoittaa pitkiä suunnitteluraportteja kuin lyhyitä tilannekuvauksia autonhuollosta, mutta entä jos heikon kirjoitus- tai lukutaidon takia esimerkiksi sairaanhoidossa tapahtuukin virhe, isokin? Selkeän ilmaisukyvyn ylläpitämisen vuoksi meillä jokaisella pitäisi olla edes jonkinlainen kosketus tekstin tuottamisen lisäksi lukemiseen.
Koen, että erityisesti tänä päivänä juuri kirjallisen viestinnän taidon säilyttäminen on yhteiskunnallisesti tärkeää. Ei ole 'aivan sama' miten ihmisille viestitään, oli kyse sitten julkishallinnosta tai asiakaspalvelusta.
Pahimpana uhkakuvana itselläni on se, että jos kirjoitustaito ja itseilmaisu rapautuvat entisestään, työstäni tulee hankalaa. Virkahenkilöiden päätökset hankkeiden loppuraporteista puhumattakaan ovat jo nyt välillä hyvin vaikeaselkoisia. Mitähän niistä sitten tulee, kun jargoniakaan ei enää osata?
Pisa-tutkimukset kertovat monen nuoren kamppailevan tänä päivänä tekstien kirjoittamisessa eikä niiden tarvitse edes olla pitkiä. Lyhyetkin kirjoitelmat saattavat aiheuttaa päänvaivaa. Lyhyt ja vivahteeton viestikieli on korvannut pidempää ja kuvailevampaa tyyliä. Ennen kerrottiin taustat, nyt riittää OK ilman pistettä.
Mitä tästä sitten pitäisi ajatella?
Minä ajattelen ainakin niin, että tulevaisuuden modernit työt vievät ne, jotka osaavat kirjoittaa edes jonkinlaisen työhakemuksen ja työelämässä etenevät ne, jotka osaavat ilmaista asioista monisanaisesti. Näitä asioita voi onneksi petrata lukemalla ja kirjoittamalla.
Paikallisesti lukemiseen on petrattu esimerkillisesti. Kuusamolainen Pojat lukevat pojille -hanke saa nyt rinnalleen Kuusamon kirjaston ja kuuden muun kirjaston yhteishankkeen "En oo koskaan yhtään kirjaa lukenu, enkä lue", jossa poikia ja miehiä ravistellaan lukuharrastuksen pariin. Odotan innolla, mitä hankkeesta seuraa ja millaisin keinoin kirjasto lähtee osallistamaan vähemmän lukevia kirjojen pariin.
Toivottavasti en ole ainoa innostuja.