Suustani pääsee usein seuraavat toteamukset: ”Olen täällä ihmisenä” tai ”Ihan vaan ihmisenä tulin käymään”.
Kun menee vapaa-ajalla johonkin tapahtumaan tai harrastukseen, todetaan aika helposti, että sinähän räppäset tästä samalla jutun. Noina hetkinä on pakko todeta olevansa paikalla ihan ihmisenä, ei toimittajana.
Nykyään osaan kääntää ajatukseni vapaa-ajalla siihen, että en ole harrastus- ja tapahtumapaikoissa jutunteossa toimittajana vaan ihmisenä harrastamassa, liikkumassa, kokemassa ja näkemässä. Kaikki muut eivät aina välttämättä näe asiaa niin.
Ei pidä käsittää väärin, minulle saa tulla juttelemaan työhön liittyvistä asioista tai antaa vaikka juttuvinkkejä työajan ulkopuolellakin. Esimerkiksi Koillissanomien Taiteiden yö -tapahtumapisteellä oli mukava huomata, miten tuttavallisesti ihmiset tulevat juttelemaan. Vaikka emme kaikkien kanssa olleet entuudestaan tuttuja, täytyy antaa kiitosta paikkakunnan ihmisille välittömästä tavasta lähestyä. Kuin myös kiitos kaikille, että kävitte Taiteiden yönä keltaisessa talossa muistelemassa menneitä.
Kiellon sijaan pointti olikin se, että välillä toimittajallakin on vapaapäivä ja silloin hän haluaa kokea asioita ihan vain ihmisenä.
Toinen asiahan on sitten se, että meitä toimittajia ei aina ajatella ”ihmisinä” , vaan joidenkin mielestä tehtävämme on vain häiritä kanssakulkijoiden eloa tyhmillä kysymyksillä, joidenkin mielestä vääristelemme totuutta ja edistämme jonkin tietyn poliittisen ryhmittymän etua. Se, mikä ryhmä kulloinkin on kyseessä riippuu aina syyttäjän omasta poliittisesta kannasta.
Puhelinmyyjän työ vaatii kovaa nahkaa, sillä siinä saattaa joutua millaisen tahansa sanallisen hyökkäyksen kohteeksi. Mutta kovettuu nahka tässäkin työssä. Toimittajan työ on varmasti kärkipäässä, jos mittarina on niskaan saadun loan määrä.
Päin naamaa haukkumista suositumpaa on erilaisissa kanavissa työn tuloksen - ja yleensä enimmäkseen kaiken muun - arviointi. Kanssakäymisissä on tullut luuria korvaan, joku haastateltava on joskus todennut, että älä soita tänne enää koskaan, joku on lopettanut lehden tilauksen, joku on joskus selvittänyt henkilökohtaisen numeron ja lähestynyt vapaa-ajalla sitä kautta.
Osan mielestä toimittajalle ei tarvitse vastata ollenkaan. Soittopyynnöt, tekstiviestit tai messengerviestit voi sivuuttaa tai unohtaa ja olla palaamatta asiaan.
On minulle todettu usein sekin, että itsepähän olet työsi valinnut. Kyllä, näin olen tehnyt. Ja osaltaan tämä työ on kovettanutkin pintaa, mutta ei onneksi sisintä.
Tämä työ kuitenkin antaa enemmän kuin ottaa - vaikka välillä joutuukin korostamaan ihmisyyttään.