Kuusamon kesä on monin paikoin sujunut melko vaihtelevissa säissä. Tietysti viime kesän helteisiin tottuneille kuluva kesä on ollut paikoin ehkä hieman viileähkö.
Vettä on satanut toisinaan melko runsaasti. Vesisade on ollut harmillinen esimerkiksi kesäteatteriesitysten kannalta. Tätä kirjoittaessani perjantai-iltapäivänä on onneksi vielä useita esityksiä jäljellä ja auringon paistettakin ilmeisesti on luvassa. Itse ehdin käydä Kuusamon kesäteatterinäytöksen katsomassa reilu viikko sitten sunnuntaina. Silloin ei pahemmin satanut ja hyvin tarkeni ilman pitkiä kalsareita. Tosin eivät ne pitkät kalsarit liikaakaan olisi olleet.
Sateisessa kesässä on tietysti se hyvä puoli, että eipä ole tarvinnut kärsiä kuivuudesta. Näin ilmastonmuutoksen aikakaudella kuivuus on varmasti todellinen ongelma monin paikoin eri puolilla maapalloa. Eipä se paljon lohduta kuivuudesta kärsiviä eläimiä ja ihmisiä, jos Koillismaalla muutama tippa sadevettä lorisee.
Kuivuus saattaa tulevaisuudessa tuoda vielä entistä suurempia ongelmia kaikkien meidän eteen. Siinä jää sitten soutuvene yksinään rantamaille, kun vesille ei pääse.
Tässä kesäsäässä on siis hyviäkin puolia, vaikka kieltämättä välillä on tuntunut, että voisihan tuo lämpimämpääkin olla. Näin koillismaalaiselle ulkona vallitseva sää on kuitenkin ollut aivan kelpo työskentelysää – jos nyt on joutanut niin sanotusti oikeita töitä, kuten halonhakkuuta tai metsän raivuuta harrastamaan. Viime viikkojen ollessa viileitä on monelta tupannut unohtumaan, että olihan sitä alkukesästä jokunen lämminkin päivä.
Saa nyt nähdä, että minkälaiseksi loppukesän sää muodostuu. Jos nyt oikein lämpenee, niin sitähän saattaa päästä vaikka ilman paitaa hillaan. Tosin siinä olisi tietysti se huono puoli, että sääskiä ja muita pieniä öttiäisiähän sitä joutuisi koko ajan huitomaan pois lähettyviltä. Lienee marjametsään lähdettäessä kuitenkin syytä varustautua vähintäänkin hyttyslakilla.
Sehän tässä toki jännittää, että tuleeko sitä hillaa yleensä minkä verran. Ainoat kypsät hillat, jotka tänä kesänä olen nähnyt, ovat löytyneet pakastimesta. Tosin enpä tässä vielä liiemmin ole metsäänkään ennättänyt. Tuskin sellaista hillakesää, mikä oli vuonna 2017, on näille kulmille tulossa ihan lähiaikoina. Silloinhan hillaa oli niin paljon, ettei poimimatta eteenpäin päässyt.
Jospa sitä taas sen verran tulisi poimittua marjoja, että talven yli pärjäisi. Hillojen lisäksi ainakin mustikkaa ja puolukkaa kerään omiin tarpeisiini. Kaupalliseen poimintaan olen liian laiska, joten mitään marjatilauksia on turha tulla meikäläiseltä kyselemään. Marjapaikkojakaan en neuvo.
Voipi tosin olla, että en sentään ilman paitaa sinne hillaan ryntää. Eli malttakaahan mielenne. Välttämättä ei ole tulossa selfie-otoksia sosiaaliseen mediaan paidattomasta hillastajasta.