Moro. Miten menee? Sinua on kiusattu koulussa? Se tuntuu pahalta. Tiedän, mitä tarkoitat.
Olin koulukiusattu. Kerron siitä nyt avoimesti, jotta sinä tietäisit meidän aikuisten oikeasti ymmärtävän tätä asiaa. Syksyinen kouluunpaluu ei ole kaikille mukava asia.
Koulujen alku jännitti minua vuosien ajan. Koin kiusaamista läpi ala-asteen ja yläasteen. Oli todella hyviä ja todella huonoja aikakausia. Oli pahoja sanoja, pilkantekoa vaatetuksesta tai hiustyylistä, syrjimistä, tönimistä. Joskus välitunnilla jouduin puolustamaan itseäni, koska en halunnut nuolla yhteisvessojen pisuaaria. Seisoin kerran käytävällä pitkä siivousharja kädessäni valmiina puolustamaan itseäni. Joskus annoin nyrkkiä nyrkistä, joskus en jaksanut taistella vastaan. Tuntui turhalta.
Opettajien puuttumattomuus tiettyihin tilanteisiin kalvaa minua vielä tänäkin päivänä. Miltä se tuntuukaan, kun jää monesti viimeiseksi valituksi pesäpallojoukkueita arpoessa? Se tuntuu paskalta, todella paskalta. Vastaavia tilanteita oli useita enkä ollut ainoa kiusattu, syrjitty tai näkymättömäksi tehty. Toivon, että tänä päivänä asiat ovat tämän kannalta paremmalla tolalla.
Nyt tulee tunnustus: sorruin kiusaamiseen itsekin, osittain tietämättäni. Nauroin muiden mukana, kun toista kiusattiin. En puuttunut tilanteisiin, koska pelkäsin tietenkin joutuvani samaan myllyyn. Jälkikäteen tämä on vaivannut minua todella paljon. Olin noissa tilanteissa helpottunut, kun toista kiusattiin minun sijastani. Miten saatoin olla niin ajattelematon?
Vuosien kuluessa kiusaaminen laimeni ja sitten loppui. Aikuiset, niin vanhemmat kuin opettajatkin, tekivät työtä estääkseen sitä. Myös me nuoret aloimme kasvaa aikuisemmiksi ja viisaammiksi.
Mennään takaisin tähän päivään. Vanhempasi eivät näe kouluarkeasi. He eivät automaattisesti tiedä ilkeistä viesteistä tai kuvista, mitä olet puhelimeesi saanut. Opettajalta kiusaaminen voi jäädä helposti piiloon, sillä se voi olla todella hienovaraista. Luota minuun, kun sanon: vanhempasi ja opettajasi ovat sinua varten. Heidän tehtävänään on auttaa sinua ongelmissasi.
Hei, vielä yksi asia. Annan kohtalotoverin vinkin: älä siedä kiusaamista tippaakaan. Et ole yksin, vaikka synkkänä hetkenä ajatteletkin ehkä niin.
Rohkein tekosi tulee olemaan kiusaamisesta puhuminen luotetulle ihmiselle. Helppoa se ei ole, mutta pidän sinulle peukkuja – et ole yksin.