Kolumni

Toimittajalta: Kaikkea kohtuudella – sokeriakin

Sokeria tuputetaan meille joka paikasta. Sitä syö lähes tietämättään ja mitä erikoisemmissa yhteyksissä. Äkkiseltään ei yhdistäisi makeutusainetta esimerkiksi lihatuotteisiin.

Nykyään puhutaan paljon sokerista ja sen vaarallisuudesta.

Sokeri liittyy vakavien kansansairauksien lisääntymiseen. Sen yhteys muun muassa tyypin 2 diabetekseen ja lihavuusepidemiaan on ilmeinen.

Useat sokerin haittavaikutuksista liittyvät sen tapaan nostaa nopeasti verensokeria. Koska sokeri on nopeasti imeytyvää, verensokeri myös laskee nopeasti alas.

Runsas sokerinsyöminen voi muuttaa suoliston mikrobistoa tavalla, joka voi olla meille hyvinkin tuhoisaa.

Mikäli käyttää valmiselintarvikkeita edes vähän, nousee nautitun sokerin määrä nopeasti reilusti yli suositellun.

Sokeria on keittokinkuissa, leivässä, pussikeitoissa, muroissa, makkarassa, ketsupissa, säilykkeissä ja kuivatuissa hedelmissä, maustetuista jogurteista ja viileistä nyt puhumattakaan.

Lista on loputon.

Runsassokeriset ruoat saavat verensokerin heittelemään ja tekevät syömisen hallinnasta vaikeampaa.

Sokeri vaurioittaa hampaita ja siitä saa helposti tarpeetonta energiaa vailla ravintoarvoja. Kaiken huipuksi makeaan jää helposti koukkuun.

Samalla, kun kauhistellaan lasten ja nuorten sokerinsaantia, pitää muistaa, että aikuiset naiset ovat irtokarkkien suurin kuluttajaryhmä.

Turhasta sokerista irti pääseminen käy kuitenkin yllättävän helposti.

Muutaman päivän kieltäytymisen jälkeen sokeria ei enää suuremmin tee edes mieli. Päinvastoin, monet herkut maistuvat liian makeilta ja jäävät syömättä.

Terveellinen ja monipuolinen ravinto on niin fyysisen kuin henkisenkin hyvinvoinnin perusta.

Liika sokeri on tietysti pahasta, mutta olennaisempaa olisi kiinnittää huomiota laajemmin siihen, mitä suuhunsa pistää.

Liika fanaattisuus ei kannata.

Sokerin rinnalla myös liian suuri suolan saanti, rasvan laatu tai turhan pieni ravintokuidun saanti ovat saman mittaluokan haasteita.

Mikään edellä mainituista ei ole ongelma ylitse muiden, vaan näiden kaikkien tulisi olla tasapainossa.

Oikeanlainen ravinto on hyvinvoinnissa kaiken a ja o. Elimistömme on uskomattoman hienosti rakennettu ja selviää liiallisesta tai vääränlaisesta kuormituksesta yllättävänkin pitkään.

Ei kuitenkaan ilman jälkiä. Vatsa ja suoliston oireileminen, flunssakierre, sokerinhimo, yli- tai alipaino tai krooninen väsymys voivat olla merkkejä puutteellisesta ravinnosta.

Siksi olisikin tärkeää oppia jo nuorena kuuntelemaan omaa kehoaan ja sen lähettämiä viestejä.

Itsensä voi myös syödä terveeksi ja puhjenneita terveysongelmia voidaan usein korjata oikealla ravitsemuksella. Ravinnolla voi hoitaa itseään.