Ikäihmisten arkipäivän haaveita Kuusamossa toteuttava 150 unelmaa -kampanja on erikoisen tilanteen edessä. Kampanja kärsii unelmapulasta. Unelmia toteuttavia vapaaehtoisia kyllä löytyisi, mutta uwnelmia on saatu kerättyä vasta noin 30.
Kyseessä on eri tahojen Kuusamon 150 -juhlavuoden kunniaksi järjestämä yhteisöllinen kampanja. Kuka tahansa voi osallistua kampanjaan unelman toteuttajana tai sponsorina ja unelmiaan pääsevät kertomaan kaikki ikäihmiset ikää sen kummemmin rajaamatta.
Koska kampanja on tekoja, ei rahan jakamista, ei esimerkiksi vierailu ulkomaille ole mahdollista tämän kampanjan myötä.
Väyliä unelman kertomiseen on monia. Sen voi vaikkapa kertoa ääneen kotihoidon työntekijälle, jättää kirjallisena useaan eri paikkaan tai ilmoittaa sähköisellä lomakkeella tai Facebookin kautta. Unelmia ei vain tahdo löytyä.
Kampanjan työryhmään kuuluvat ihmiset arvelevat syynä olevan sen, että ikäihminen kokee, että hän ei tarvitse mitään. Että hänen ei tarvitsisi unelmoida.
Tunnistan asian sekä yleisellä että henkilökohtaisella tasolla. Jos kysyisin saman kysymyksen omasta lähipiiristäni ikäihmiseltä, vastaus olisi sama: en tarvitse mitään, kaikkea on jo.
Juhlapäivinä ei saisi viedä lahjoja tai kukkia, koska niitä on nurkat täynnä. Sen sijaan paras lahja on se, että menee itse käymään. Ymmärrän kyllä tämän ajatuksen.Yhdessä vietetty aika on luksusta, kun ei asuta lähekkäin ja viikoittainen kohtaaminen ei ole mahdollista.
Jos puolestaan kysyy ikäihmiseltä, voisiko olla avuksi jossain konkreettisessa, on vastaus siihenkin usein kielteinen. Ikäänkuin avun vastaanottaminen olisi jonkinlainen osoitus siitä, että ei ole kykeneväinen tekemään kaikkia asioita itse ja yksin. Asia erikseen on, että onko kenenkään syytä olla niin itsepäinen, että auttavaan käteen ei voi tarttua silloinkaan, kun oma jaksaminen sitä kaipaisi.
Kun selaan läpi noiden noin 30 unelman listaa, näen edessäni hyvin tavallisia toiveita. Nähdä, miten taidetta tehdään. Kokea poroajelu, saada permanentti tai kuulla musiikkiesitys kotona tai kodin läheisyydessä. Päästä kalalle, karhutarhalle tai luontoon muuten vain retkelle.
Kun kuuntelen tarinoita jo toteutuneista unelmista, kuulen kertomuksia äärimmäisen helposti toteutettavista asioista, joilla voi saada suuren ilon aikaiseksi. Laudanpalasta ja hernekeittopurkista tehdyn sippiviulun soittaminen, juhannuskukan vieminen edesmenneen puolison haudalle tai nuoremman ihmisen vierailu ja ajatustenvaihto yhdessä.
Aika simppeleitä asioita, jotka voi sanoa ääneen ja jotka kuka tahansa on iästä riippumatta oikeutettu kokemaan. Ikäihmisenä kerrohan siis nämä pienet toiveesi ääneen tai ikäihmisen läheisenä kuuntele tarkasti, millaisia toiveita ikäihmisillä on. Tunnista toive ja ilmoita se kampanjaan, johon osallistumalla on monella tapaa mahdollista jakaa hyvää mieltä.