Kolumni

Toi­mit­ta­jal­ta: Karu selli ja öiset har­ras­teet kun Sirk­ke­lin melu vielä kor­vis­sa soi

-
Kuva: Mikko Halvari

Keski-ikään vötkähtäneenä sitä pitää itseään kovistella erikoisemman ja aivan nokan alta löytyvän vauhdin pariin.

Onneksi tuli lapsia ja pikkupoikien kanssa leikkipuistoissa vietetyt tunnit antoivat keholle arkipäiväiseltä tai tavanomaisilta tuntuvia liikehdintöjä, painihommista aina keinussa istumisiin.

Sitten puistoissa on karuselli-härveleitä. Ne pyörittävät aivan villisti. Saa kunnon huimauksen. Sisäkorva kiittää, kun pyörii, päänsä sekoittaa ja samalla miettii, että onpa hassu sana, "karu selli", kun korvan sorat mylläytyvät ja tasapainot sekoittuvat.

Tai tuskin ne soraa ovat, ne tasapainoaistimuksen lastit korvassa, mutta sellaisella mielikuvalla Virtasen Pekka sai kyllä asian muistiin takertumaan Nilon ylä-asteen luokassaan, kun hän aistit biologian tunnilla tasaisella ja monenkin lapsen pitkän päivän loppuun vielä istuttavaksi määrätyssä luokassa narisevalla tasanuotillaan selvitti.

Pysyvää haittaa en ole havainnut leikkipuistoissa pyörimisistä tai kiikkumisista. En tiedä onko enää aivan luvallistakaan pistää yhdeksääkymmentä kiloa kiikussa vauhtiin. Vahvoiksi katsotut teräskettingit ja kiinnikkeet eivät ole katkenneet.

Lasten kanssa kiikustellessa ei sosiaalinen paine ole juuri haitannut. Siis se tunne, että onkohan tämä nyt sopivaakaan, ei ole juuri haitannut aikuisen kiikkumista.

Jos joku kahtoo oudoksuen, kahtokoon.

Ja jos jotain lakia rikotaan, niin lainkuuliaiset ilmoittavat, sehän on heidän velvollisuutensa, asiaa saattaa velmusti pohtia. Mutta tuskin on lakikirjaan sellaista lakia laitettu, että kielletäänpä aikuisilta kiikuminen. Ja siksi toisekseen tuskinpa poliisi ja syyttäjä uhrittomasta toiminnasta vaivautuisivat, kuin vitsin murjaisemaan.

Kirjoittamaton laki on eri, mutta ne poromaiset tuijotukset on vauhdin hurmasta valmis kestämään.

Tosiaan, aikaisemmin parikymppisenä näissä laitteissa tuli kieputtua Kuusamon kesissä. Se tehtiin öisin. Isot tytöt Sikke Alatossava ja Tytti Ollila houkuttelivat mukaan lanseeraamaansa nuorisolaisharrastukseen. Sirkkelin valomerkin jälkeen mentiin leikkikentälle kiikkumaan ja pitkäsalkoiseen karuun pyörimään.

Tiedä tuota, että harjoittavatko tytöt lajiaan enää, vai ovatko kohonneet kunniallisuudessa sellaisille leveleille, että luokkauvat, kun tässä paljastan jaetun salaisen paheen. Juridillisessa katsannossa mahdolliset rikkeet lienevät heidänkin osaltaan vanhenneet.

Ikääkin oli tuossa vaiheessa jo sen verran, että pidimme huolen, jotta mitään ei rikottu ja jos suinkin mahdollista, jäivät leikkikentät jäljiltämme siistimpään kuntoon, kun törkyjä pisteltiin roskiksiin.

Liikuntapaikat ovat nuoruuden ja vanhemmuuden suola ja Kuusamo pärjää upeasti. Päivän Koillissanomissa tarkemmin kerrottu skedeparkin pikaremontti on sellaista työtä, johon notkea ja ketterä kaupunki tarttuu, jos vaikka joku yrittäjävalittaja uutta hidastelee.

Saadaankohan Kelan rantaan palautetuksi vielä hyppytorni, jos jo uskaltais hypätä?