Kesä alkaa olla ohi.
Se on sikäli hyvä, että nythän eletään jo syyskuuta. Hätäisimmät taitavat jo tässä vaiheessa kaivella suksia ja talvirenkaita varastojen nurkista.
Näyttää kuitenkin siltä, että turhapa se on niiden talvivarusteiden kanssa sen kummempaa kiirettä pitää. Sen verran lämpimiä kelejä on viime aikoina pidellyt, ettei tässä varmaan ihan heti tarvitse talvipalttoota päälle heittää. Toivoa kuitenkin sopii, että talvi saapuu hyvissä ajoin. Tympeäähän se on, jos sateista ja lumetonta syksyä riittää vaikkapa marraskuulle saakka.
Ilmasto muuttuu, mikä pistää kyllä tällaisen pienen ihmisen ajattelemaan monia asioita. Palasin juuri kesälomalta, jonka vietin pääasiassa kotimaisemissa Kuusamossa. Viime viikko kului kuitenkin Pirkanmaalla. Siellä sää oli ajoittain jopa kuuma syyskuiseksi. Farmarihousut alkoivat monin paikoin olla liikaa.
Reissun yksi kohokohdista oli Tampereen Ratinassa viime lauantaina pelattu Suomen ja Unkarin jalkapallomaajoukkueiden kohtaaminen uudessa Nations Leaguessa. Vaikka ottelu alkoi vasta illalla kello 19, ei ollut pitkähihaiselle tarvetta. Pitkäksi on Suomen kesä käynyt.
Kyllähän se olisi varsin lystiä, jos tulevaisuudessakin olisi selkeät vuoden ajat. Täällä Pohjois-Suomessa sellaiset vielä ovat, mutta saa nähdä kuinka kauan. Jos oikein huonosti käy, niin hiihtokausi lyhenee näilläkin kulmilla vain muutamaan kuukauteen. Nykyäänhän se voi parhaassa tapauksessa kestää suunnilleen lokakuulta kesäkuulle. Saa nähdä, minkälaisessa sohjossa sitä tulevina vuosina lykitään.
Viimeviikkoiselta Pirkanmaan reissulta jäi lämpimän sään lisäksi mieleen se, että ei se ole Tampereen keskusta tällä hetkellä kovin kauniin näköinen. Sinne kun nyt sitä raitiovaunuliikennettä puuhaavat, niin on Hämeenkatu melko tyly ilmestys lukuisine kuoppineen ja monttuineen. Tuollaisessa kasvavassa kaupunkiympäristössä sellainen raitiovaunu saattaa olla ihan kelvollinen liikkumaväline. Mene ja tiedä.
Sellaistakin tuossa pohdin, että pitäisikö myös Kitkantielle vetäistä raiteet. Raitiovaunu liikkuisi Tolpanniemestä keskustaan jatkaen edelleen Nilolle. Vaan tuskinpa tuosta hirveästi iloa olisi. Joskus joku yksittäinen turisti saattaisi nousta vaunuun ja jäisi Kitkantiellä pois ihmettelemään ”Vuokrataan liiketilaa” -kylttiä tyhjän liikehuoneiston ikkunassa.
Kuusamon yksi hyvistä puolista on se, ettei täällä ole liikaa ihmisiä. Tampereella liikkuessa tuntui välillä, että siinä kaupungissa ihmisiä on ihan liian paljon. Saattaa tosin olla, että satuin juuri ruuhka-aikaan kaupungille.