Viime viikolla lukiolaiset saivat tietää tämän kevään ylioppilaskirjoitusten tulokset. Tuoreiden ylioppilaiden stressikäyrän kohoaminen ei silti välttämättä pysähdy, vaikka kirjoitustulosten jännittäminen onkin ohitse. Pitäisihän jokaisen vielä saada koulupaikka.
Edellisessä hallituksessa tehty pääsykoeuudistus vähentää pääsykokeiden merkitystä lähes kaikilla aloilla, lukuun ottamatta kulttuuri- ja taidealoja. Jo vuoden päästä valtaosa opiskelijoista valitaan korkeakouluihin ylioppilastutkinnon tai ammatillisen perustutkinnon perusteella.
Tämä jos mikä vaikuttaa nuorten tulevaisuuteen.
Ylioppilaskirjoitusten merkityksen lisäämistä on perusteltu sillä, että se vähentää abivuoden stressiä. Viime aikoina julkiseen keskusteluun on noussut koulu-uupumus, joten stressi ei vaikuta vähentyneen.
Kun yhä harvempi pääsee kouluun pääsykokeiden kautta, on lukio-opiskelijoiden lähes välttämätöntä saada hyvät arvosanat kirjoituksissa. Kun virheille jää vähemmän varaa, pääsykokeiden merkityksen pieneneminen ennemminkin aikaistaa ja lisää lukiolaisten stressiä, ei vähennä sitä. Näin on asian laita etenkin silloin, kun opiskelija mielii suositulle alalle.
Uudistuksen myötä väliinputoajia on paljon. Vielä muutama vuosi sitten lukiolaiset turvautuivat osin pääsykokeeseen ja opiskelivat sen mukaisesti. Nyt muutaman välivuoden pitäneet ovat hukassa, kun ylioppilastodistuksen aukkoja ei niin moni voikaan paikata panostamalla pääsykokeeseen. Monilla väliinputoajista on kiire päästä "edes johonkin kouluun" ennen kuin korkeakouluihin pääsy ilman ällän papereita muuttuu liian hankalaksi.
Erityisesti pääsykoevalinta on ollut hakijalle hyödyksi, jos näkemys itselle sopivasta alasta on muuttunut. Eivät kaikki tiedä jo 16-vuotiaina, miksi haluavat isona. Jos lukiossa sattuikin panostamaan "vääriin aineisiin", on pääsykokeessa aiemmin voinut korjata tilanteen.
Vaikka pääsykokeet eivät olekaan kaikilta aloilta poistumassa kokonaan, on niiden merkityksen vähentäminen silti erikoinen päätös. Useilla aloilla pääsykokeet ovat koostuneet sekä kirjallisesta että soveltuvuusosiosta, johon on voinut kuulua esimerkiksi haastattelu tai ryhmäkeskustelu. Jo nyt monilta aloilta soveltuvuuskoe on poistunut ja jäljellä on enää kirjallinen osio.
Joillain, ellei useimmilla, aloilla soveltuvuuskoe olisi kuitenkin erittäin tärkeää säilyttää. Esimerkiksi psykologiaa tai varhaiskasvatusta opiskelemaan hakevien olisi tarpeen käydä joko haastattelu tai ryhmäkeskustelu ennen kouluun pääsyä.
Juuri soveltuvuutta tietylle alalle kirjoitusten tulokset eivät kerro. Ne voivat toki toimia suuntaviivana, mutta suoria johtopäätöksiä niistä on hankala vetää.
Nyt jääkin nähtäväksi, ajautuvatko hakijat pääsykoeuudistuksen myötä entistä usammin itselleen epäsopiville aloille. Nykyäänkään se ei tavatonta ole, mutta jos se yleistyy, voi pääaineiden vaihtaminen olla korkeakouluissa hyvinkin vilkasta.