Niin sitä taas täällä Koillismaalla saadaan vähitellen tottua siihen, että lumikolan ulkoilutus on osa arkea ja pyhää varmasti pitkälle ensi keväälle. Toivoa sopii, että nämä lumet pysyvät maassa eivätkä sula pois ennen kuin kevätaurinko loistaa hohdokkaasti huhti-toukokuun kirkkaudessa. Mikään ei ole niin ankeaa kuin värjötellä loskassa ja vesisateessa läpi talven. Etelä-Suomessa sellainen mahtaa olla hyvin usein miltei arkipäivää.
Meillä täällä Koilllismaalla asuvilla on sellainen mahtava etu, että paikallinen luonto on äärimmäisen kaunis ihan milloin tahansa vuodesta. Toki näin kaamosajan lähestyessä luonnon ihailuun päivänvalossa käytettävä aika on melko minimaalinen. Päivien valoisista tunneista tulisikin ottaa kaikki ilo irti mahdollisuuksien mukaan. Ulos luontoon voi lähteä vaikka reippailemaan suksin tai kävellen. Onki kainalossa voi kävellä pilkille ja saattaapa siinä samalla joku kalakin tarttua mukaan reppuun. Pilkille ei kuitenkaan kannata lähteä, mikäli jää ei vielä kanna pilkkijää. Muuten saattaa kalasopasta tulla hautajaiskeitto.
Jäätilanteen salliessa Koillismaan arvokasta luontoa voi ihailla myös vaikkapa luistellen. Se toki edellyttää sitä, että jäät ovat muodostuneet luistelun kannalta sopiviksi.
Vaikka kaamoksen pimeydessä ei kaikkea luonnossa näe, on pimeilläkin hetkillä omat valoisat puolensa. Nimittäin toisinaan taivaalle katsoessa voi nähdä äärimmäisen kauniita revontulia.
Tosin itselleni käy valittevan usein niin, että havaitsen revontulet ensimmäisenä jostakin sosiaalisen median uumenista. Siellä niistä tahtoo olla enemmän ja vähemmän hienoja kuvia sitten läjäpäin, mikäli sellaiset ovat olleet taivaalla näkyvissä.
Revontulethan ovat sellainen ilmiö, että turistit tulevat katsomaan niitä tänne pohjoiseen miltei mistä maailman kolkasta tahansa. Se on varsin ymmärrettävää. Sen verran hienosta asiasta on kysymys.
Talviluonto hehkuu Kuusamossa ja muualla Koillismaalla kirkkaan valkoisena. Kuukkelit viihdyttävät kulkijaa metsässä. Kesä on toisinaan kaunis ja lämmin. Vapaana virtaavien vesien kohinaa ja laineiden liplattelua soutuveneen airon iskiessä järveen katiskan kokeilureissulla on ilo kuunnella lämpimässä kesäpäivässä rantasaunan lämmitessä mökkirannassa. Keväisin hankikanto saattaa parhaimmillaan olla sitä luokkaa, että se houkuttelee kulkijan suksin, lumikengin tai vaikkapa polkupyörällä kokemaan erämaan kauneutta ja avaruutta. Syksyllä värit niin maassa kuin puissa ovat koko kirjossaan jumalaisen ihanat. Syksyisestä luonnosta voi hyvällä tuurilla lähteä mukaan myös puolukoita tai sieniä. Aiemmin kesällä astiat voivat täyttyä hilloista ja mustikoista, mikäli kohdalle osuu hyvä marjavuosi.
Tästä Koillismaan ainutlaatuisesta luonnosta on syytä pitää kiinni kaikin mahdollisin tavoin. Muuten voi olla, että meidät hukka perii. Näille nurkille toimintaa suunnittelevat kaivosyhtiöt voisivat ottaa kimpsunsa ja kampsunsa ja painua hevon kuuseen.