Kolumni

Toimittajalta: Kopterirahaa ihmisille 200 euroa kuussa pankkien sijasta? – Nyt herättiin vaatimaan narulla vetämistä

-
Kuva: Mikko Halvari

Koillismaan oravanpesästä katsottuna näyttää, että vaaleanpunaiselle paperille jo 126 vuotta painettu Financial Times (FT) -lehti heiluttaa taas tulossa olevaa talouskeskustelua. FT alkoi kirjoitella rahan jakamisesta ihmisille.

Helikopteriraha -ehdotus on, että Euroopan keskuspankki pistäisi 200 euroa riihikuivaa kuukaudessa jokaisen eurooppalaisen aikuisen pankkitilille.

Kauppalehdessä myötäillään. Ehdotusta pidettiin siellä vielä äsken ihan hulluna.

Moritz Kraemer laskee FT:ssä vaikutukset rahasta 275 miljoonalle eurooppalaiselle. Ehtona olisi inflaation, eli hintojen vuosinousun, liian matala taso.

Suoraan tileille pudotetun rahan määrä pienenisi, kun inflaatio kohoaisi yhden prosentin tasosta kohti kahta prosenttia. Sitten rahahelikopterit laskeutuisivat. Koko ohjelmassa luodun rahan määrä olisi 908 miljardia euroa. Summa on vain puolet pankeille jo nyt erikoistoimin kaadetusta rahan määrästä.

Mitä etua taloudelle on, jos rahaa jaettaisiin pankkien sijaan ihmisille?

Ensiksikin on kyse siitä, että narulla työntäminen ei ole saanut taloutta liikkeelle. Narulla työntäminen tarkoittaa, että talous ei nytkähdä, vaikka tuotantopuolta kuinka tuetaan. Talous on liikekäsite. Japanin talous on vaarallinen esimerkki. Tuotantoa on liikaa ostokykyihin ja haluihin nähden. Tuotantotuesta seuraa vain pörssikuplia, jotka ovat finanssimarkkinoille painetun rahan takia paisuneet vaarallisen suuriksi.

Tuotantoa ei voi kasvattaa rahalla, jos tuotantoa on liikaa kysyntään nähden.

Yritysten ratkaisut ovat vain toistuvia YT-neuvotteluja irtisanomisiin tähtäävien edellisten YT-neuvottelujen perään. Investoiminen ei yleensä ole kysynnän puuttuessa järkevää.

Toinen etu olisi velkaantumisen vähentäminen. Näin erityisesti pikavippien ahdinkoon ajamien, kädestä suuhun -väestöluokkien parissa.

Narulla työntämisen sijaan, kyse on siitä, että nyt herätään vaatimaan narulla vetämistä.

Yritysten tarvitsema kysyntä vaatii, että ihmisillä olisi vara ja halu pistää raha liikkeelle. Leikkausten ja irtisanomisoppien maailmassa on käynyt päinvastoin. Ihmiset laittavat ymmärtämättömien lietsoman epävarmuuden takia vähät rahansa sukanvarteen.

Talousajatukset valtavirrassa, edes oikeistossa, eivät lopu tähän.

Yhdysvaltain konservatiivien parissa elää liike progressiivisen kulutusveron puolesta. Esimerkiksi arvonlisävero on regressiivinen, eli pienituloinen maksaa maitopurkista tuloihinsa suhteessa suuremman arvonlisäveron, kuin suurituloinen.

Progressio tarkoittaisi päinvastaista.

Lopultakin länsimaissa vaimenneen kestävyysvaje -meuhkan takana olleen tilastovirheen tekijä, taloustieteilijä Kenneth Rogoff, puolusti toissa viikolla ajatusta progressiivisesta kulutusverosta. Se olisi tekniikalla toteutettavissa.

Rogoff arvioi, että kokonaisuutena republikaanipuolue pelkää keinon olevan liian tehokas, eli rahaa kertyisi julkisten palveluiden parantamiseen.

Kirjoitukseen lipsahtanut kirjoitusvirhe, "toinen etu" on velkaantumisen vähentyminen, ei helpottaminen. Lause on korjattu kello 9.01.

Lisäys 9.30: Viimeisen lauseen Rogoffin oletuksen verojen merkityksestä julkiselle toiminnalle kyseenalaistavat sitten vuorostaan modernin rahateorian (MMT) nousussa olevat edustajat.