Suomessa on vallalla voimakas käsitys, että iso koko korvaa laadun. Tarkoitan tällä sitä, että toimintoja pyritään keräämään yhteen mahdollisimman suuriksi kokonaisuuksiksi ja ajatellaan, että sillä tulee hyvää. Ajatus ja vertailu tuli mieleen, kun talvilomalla kävin keskikokoisessa brittikaupungissa, Oxfordissa. Noin kahdensadantuhannen asukkaan kaupunki on tunnettu huippuluokan yliopistostaan.
Todellisuudessa sellaista kuin Oxfordin yliopisto ei sinällään ole. Sen sijaan siellä on 38 erillistä yliopistoa, tai collegea sikäläisittäin, joissa useimmissa on lähes kaikki tieteen alat. Erikseen on myös Oxford Brookes University. Kaikkiaan kaupungin asukkaista noin neljäkymmentätuhatta on opiskelijoita.
Harry Potterista tutun Tylypahkan salissa, eli Christ Church Collegen (perustettu 1546) ruokasalissa mietin, että jos täällä olisi suomalainen poliitikko-hallinto, niin piankos olisi yliopistot yhdistetty tehokkaammaksi huippuyliopistoksi.
Britti olisi lähinnä tyrmistynyt ajatuksesta: Oh my God. How the unthinkable idea!
Kaupungin kadulla huomasi messinkilaattoja siellä täällä rakennusten seinissä. Ne kertoivat milloin mikäkin keksintö tai teoria oli saanut syntynsä juuri tässä tai tuossa rakennuksessa. Tulokset syntyvät siis laadulla, ei suurissa yksiköissä. Suuret yksiköt tuottavat keskinkertaisuutta, koska pyrkimyksenä on taloudellisuus, ei tuloksellisuus.
Myönnettäköön, että jos kaupungin linnoitus on rakennettu 700-luvulla ja vanhimmat kahvilat perustettu vuonna 1650, niin kieltämättä tietotaitoa on päässyt kerrostumaan enemmän kuin Koillismaalla, jossa samaan aikaan ensimmäiset määtät ja lämsät vasta etsivät ensimmäistä asentopaikkaa.
Sikäläinen terveydenhoito on ihan oikeasti maailmanlaajuisesti erittäin hyväksi arvioitu. Ja jälleen kaikki on tehty toisin kuin Suomessa. Kukaan tuskin epäilee, etteikö britit saisi käyttää valinnanvapauttaan. Mutta siinä kun Suomessa pyritään mahdollisimman suuriin yksiköihin, joissa kuitenkin lääkärin puheille pääsyyn rakennetaan mahdollisimman vaivalloisia esteitä hoitajamuureilla, on brittijärjestelmä tyystin toisenlainen.
Ihmiset rekisteröityvät perhelääkärin asiakkaaksi, jonka vastaanotto voi olla hyvin pienikin. Tarvittaessa tämä perhelääkäri ohjaa potilaan monipuolisempien palveluiden äärelle. Kynnys lääkärille on siis matala, mutta alueellisesti tarjolla on myös kattavat erikoislääkäripalvelut.
Suomen eduskuntavaalien jälkeen sotet ja makut ovat jälleen esillä. Nyt toivoisi, että hankkeita lähdettäisiin kehittämään toiminnallisuuden ja asiakasnäkökulman kautta, ei ensisijaisesti liikevoiton tai näennäistehokkuuden kautta.
Pieni voi olla näppärä, ja taloudellisesti jopa edullisempi.
Malliksi sopii vaikka englantilainen bussi; kaksikerroksessa saadaan lyhyessä pituudessa kuljetettua paljon matkustajia. Miksiköhän ne Suomen bussikaistojen "ruuhkat" syntyvät.