Olen ainakin ollut kovin innokas politiikan seuraaja, mutta nyt vähän jurppii. Hallitus saatiin kasaan pikemmin kuin tuskin kukaan uskoi, koska vaalien lopputulos oli se mikä oli.
Pahanilmanlintuja ilmestyi heti alkumetreillä selittämään, että ei siitä mitään tule ja jos tulee, niin ei ainakaan kunnollista hallitusohjelmaa. Ja Säätytalolla on nähty lobbareitakin. Aivan - niitä on ollut ihan kaikissa hallitusneuvotteluissa ja ihan aina. Marina johtuu nyt tietenkin siitä, keitä tahoja lobbarit edustavat.
Sitäkin on ollut helppo kummastella, kuinka eduskuntavaalien suurin häviäjä on kuin onkin hallitusneuvotteluissa.
Antti Rinne teki kuitenkin, mitä lupasi: maassa on uusi hallitus, kun Suomesta tulee EU-puheenjohtajamaa.
No, kun hallitusohjelma sitten julkistettiin, niin voi sitä itkua ja parkua, mikä opposition edustajilta kuultiin.
Kaikki on ihan väärin pakkoruotsista lähtien. Siis väärin sammutettu.
Yleisradio sentään antoi maanantaina puheenvuoron yliopistojen ihmisille, yrittäjille ja terveydenhoidon ammattilaisille, jotka myhäilivät tyytyväisinä, koska heidän tulevaisuutensa näyttää nyt himpun verran paremmalta.
Seuraavaksi on sitten helppo kysyä, mistä rahat uudistuksiin tulevat.
Aiheellinen kysymys tietenkin, mutta onko sittenkin liian aikaisin esitetty.
Monet talousennusteet povaavat, ettei pelättyä lamaa tulekaan eikä ainakaan siinä laajuudessa kuin julkisuudessa on ennustettu.
Minusta on hyvä, että koulutukseen panostetaan. Ne eurot tulevat varmasti pitkän päälle takaisin vaikka eivät heti tietenkään.
Yksi Suomen pahimmista uhkakuvista on eriarvoisuuden lisääntyminen. Tämän ovat monet sosiologit todenneet useaan otteeseen. Nyt hallitus edes yrittää tehdä asialle jotakin.
Onpahan julkisuudessa ilkuttu sitäkin, että pienituloisille eläkeläisille on tulossa 50 euron lisä kuukausituloihin. Ei kannata ilkkua, se on hyvin monelle ihmiselle suuri raha, jonka merkitystä ei pidä väheksyä.
Olisiko nyt hyvä hetki katsoa ja kuulostella, mihin päin tätä Suomi-laivaa aiotaan jatkossa viedä. Sitten kun on oikeasti nähty, minne päin laivan nokka kääntyy, on aika puhua, arvostella ja myöhemmin äänestää. Näin kävi viime hallituskaudellakin. Kun kansa ei ollut johtajiinsa tyytyväinen, ne vaihdettiin. Tämä on sitä demokratiaa.
Tämä kirjoitus ei ole kannanotto kenenkään tai minkään puolueen puolesta eikä ketään vastaan. Toivoisin vain poliitikoilta vastuuntuntoa yhteisten asioiden hoitoon. Samaa toivon myös median väelle. Haukkua on aina helppo, mutta haukkumalla ei mitään voiteta, vaan yhteistyöllä. Eikös presidentti Sauli Niinistökin sanonut lätkän kultajuhlissa jotain sinne päin. Tässä elämänohjetta ihan meille kaikille.