Jo pitkään olen yrittänyt saada veljiäni perheineen Kuusamoon viettämään kesälomaansa. Tänä vuonna, juuri kesän kuumimmalla viikolla he ovat saapuneet ja asettuneet mökille Pyhäjärven rantaan nauttimaan.
Ensimmäistä kertaa minä olen se, joka näyttää Kuusamoa turisteille. Tätä ennen olen ollut itse tuo perässä kulkeva ihmettelijä, joka huokailee ja kyselee, ymmärrättekö te paikalliset ollenkaan, miten ihana paikka teillä täällä on.
Olen ottanut uuden roolini raskaasti. Markkinointipuheideni jälkeen iski valtavat paineet: vain viisi vaivaista päivää aikaa näyttää, minkälainen paikka Kuusamo on.
Mikä on tärkeää? Koskien kuohut, metsät, vaarat, puhtaat vedet. Linnut, karhut, jänikset ja porot. Paikalliset ruokapaikat, karaoke ja kuppilat. Muikut, rieska ja markkinat.
Ensimmäisenä päivänä helsinkiläisten piti päästä näkemään poroja. Löysimme porotokan lepäilemästä Rukan parkkipaikalta. ”Pysäytä auto!” huusi isoveljeni innoissaan ja juoksi vaalea tukka hulmuten porojen keskelle, jotta joku ottaisi hänestä ja poroista yhteiskuvan. En ole koskaan nähnyt poroja niin tyrmistyneinä.
Toinen veljeni taas on käynyt läpi kaikki Kuusamon grillit. Hän on syönyt kolmen päivän aikana neljä burgeria. Voiton herkullisuudellaan veivät poroburgeri Oulangalla ja Superburger Torin Grillillä. Vastapainoksi hän on kuluttanut tunteja Rukan ja Petäjälammen frisbeegolf-ratoja kiertäen.
Porojen ja hampurilaisten lisäksi on käyty ihastelemassa Kiutaköngästä, eksytty syrjäteille, laulettu karaokea Zonessa ja tapeltu siitä, menemmekö Rukan päälle vai Konttaiselle. Lisäksi helsinkiläisiä on ihmetyttänyt kaupunkiin illalla laskeutuva hiljaisuus, autio Kitkantie ja näyteikkunan täytetyt eläimet.
Olin ajatellut kierrättää sukulaisiani tukka putkella pitkin luontokohteita. Sen sijaan olemmekin kuluttaneet jo kaksi iltaa pelkkään yhdessäoloon. Toisena iltana kokoonnuimme yhdessä anoppilaani katsomaan jalkapalloa ja seuraavana iltana osallistuimme legendaariseen Weijon Visaan.
Se on saanut minut tajuamaan jälleen kerran, että vaikka Koillismaalla on ihana ja ihmeellinen luonto, parasta täällä ovat ihmiset.
Tänään vien koko köörin Konttaiselle (pääsimme yhteisymmärrykseen: muu porukka kävi Rukan päällä jo aikaisemmin tänään). On viimeinen ilta ja huomenna osa porukasta lentää takaisin Helsinkiin.
Luulen, että Kuusamo on onnistunut näyttämään parastaan, ihan ilman minun apuanikin.