Kolumni

Toimittajalta: Kyntö jatkuu kriittisellä pisteellä – mäkihypyn romahdus voi olla lopullinen

-
Kuva: Mikko Halvari

Koivurannan Anssi hyppäsi 4. tammikuuta 2014 Keski-Euroopan mäkiviikolla Innsbruckin osakilpailun voittoon. Olosuhteet Bergiselin mäessä olivat tuolloin sen verran vaativat, ettei tuulen tuivertaessa toista kierrosta päästy hyppäämään. Yhden kierroksen mittaisen kisan voitolla Koivuranta teki maailmanlaajuista urheiluhistoriaa kohoamalla ensimmäisenä ihmiskunnan edustajana voittajaksi niin yhdistetyn kuin mäkihypyn maailmancupin kilpailuissa.

Tuosta Koivurannan Anssin mäkihyppyuran tähtihetkestä tuli lauantaina kuluneeksi tasan kuusi vuotta. Sen koommin ei suomalaisessa mäkihypyssä ole juurikaan ollut ilon aiheita. Siis nimenomaan, kun puhutaan hyppäämisestä yleisessä sarjassa. Tällä kertaa mäkiviikolla Antti Aalto hyppäsi Innsbruckissa maailmancupin pisteille ollen kisassa 24:s. Tuo taitaa olla se taso, mihin suomalainen mäkihyppääjä voi parhaimmillaan tällä hetkellä yltää. Kärki on melko kaukana.

Tämän hetkistä tilannetta yhdessä Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäimmässä urheilulajissa voidaan pitää jopa katastrofaalisena. Miltei suorastaan järkytyksen ja lamaannuksen omaisia tunteita väreili sisimmässäni uudenvuodenpäivänä katsoessani perinteistä Garmisch-Partenkirchenin mäkikilpailua. Toisaalta kilpailun katsominen oli omalla tavallaan myös siinä määrin helpottavakin kokemus, kun ei tarvinnut jännittää sitä pääsevätkö suomalaishyppääjät kisassa toiselle kierrokselle. Uudenvuodenaattona käydyssä karsintakilpailussa mukana olleista kolmesta suomalaishyppääjästä yksikään ei selvittänyt tietään itse kilpailuun. Ennen vuotta 2020 Garmischin kisa on kai käyty ilman suomalaishyppääjiä joskus Keski-Euroopan mäkiviikon alkuhämärissä 1950-luvulla. Toivoa sopii, että tämänkertainen tilanne jäi ainutkertaiseksi. Valitettavasti mitkään merkit eivät kuitenkaan viittaa siihen, etteikö uudenvuodenpäivän kisaa saatettaisi tulevaisuudessakin hypätä ilman suomalaisedustusta. Sellainenkin saattaa olla lähivuosina todellisuutta, että ylipäänsä koko Keski-Euroopan mäkiviikolle ei lähetetä Suomesta yhtään hyppääjää. Se ei olisi mikään ihme, jos tätä menoa jatkuu.

Syitä mäkihypyn romahtamiseen on varmasti monia. Kaikki 2000- ja vielä 2010-luvun alkupuolella menestyneet suomalaishyppääjät ovat lopettaneet eikä uusia hyppääjiä ole noussut hätyyttelemään maailman terävintä kärkeä. Toisaalta mäkihypyssä, kuten myös monen muun yksilölajin kohdalla, harrastajamäärät ovat tänä päivänä huomattavasti vähäisemmät kuin entisvanhaan.

Joka tapauksessa jotakin on tehtävä ja pian. Kriittisellä pisteellä on kynnetty jo vuosia. Muuten tässä voi käydä jopa niin, että Koivurannan voitto Innsbruckissa 2014 jää kaikkien aikojen viimeksi suomalaisvoitoksi mäkihypyn maailmancupissa.