Tekeekö sinunkin joskus mielesi heittää näppäimistö seinille ja katsoa kuinka sen perässä lentävät johdot viuhuvat ilmassa? Et ole ainoa. Lattialle lentäneet näppäimet voisi potkia pöydän alle ja keskusyksikkö, tyhmä kun on, sietäisi saada kylkeensä koristuksen hienosäätölekalla. Siinä olisi it-tontullekin sopiva ovi korjaustoimia varten.
Puhun tietenkin tietotekniikkaraivosta. Moni tietotekniikkaa käyttävä kokee sitä jopa päivittäin. Kysymykset leijuvat ilmassa: miksi tämä ei toimi, miksi tämä toimii näin ja miksi tämä ei toimi tämän kanssa. Ne jäävät monesti ilman vastausta.
Raivo on voimaannuttavan helppoa ja siitä tulee hetkiseksi hyvä mieli. Ongelman ydintä raivo ei kuitenkaan poista eikä surkea laite korjaa itse itseään.
Toimimaton tekniikka, laite tai ohjelmisto, aiheuttaa luonnollisesti ongelmia eivätkä ne ole aina pieniä.
Surkeat laitteet saavat aikaan raivoa arjen lisäksi työelämässä eikä työteho todellakaan ole parhaalla tolalla, jos tietokoneet takkuavat ja printterit poksahtelevat. Menetetyt tulokset ovat kalliita myös työnantajalle.
En ole eilisen teeren poika tietotekniikassa. Olen onnistuneesti koonnut tietokoneita esiteinistä lähtien ja tehnyt siitä saatujen taitojen kautta mittavan hyväntekeväisyysuran suvun ja tuttavapiirin henkilökohtaisena atk-tukena.
Teknologinen kehitys on onneksi harppaillut hyvää vauhtia eteenpäin. Uuden laitteen asennus ei välttämättä vaadi enää monimutkaisia johdotuksia tai jumppereiden siirtoa. USB-liittimen kytkemisellä pääsee jo pitkälle ja tänä päivänä tuo liitin sopii reikäänsä jopa kummin päin tahansa – modernia.
Laitteet kehittyvät ja tukikeikat vähentyvät. Se on iloinen asia.
Joskus sitä vain niin sanotusti käpy palaa, kun nopeiksi mainostetut laitteet hidastelevat tai lopettavat toimintansa kokonaan.
Onko oikein huutaa tietokoneelle tai haaveilla puhelimen paiskaamisesta seinään? Mielestäni on, sillä toimimattomuus luo avuttomuuden tunteen. Mitä teen väärin, tekeekö se tuon ilkeyttään, voinko korjata sen?
Erittäin kehittyneen hienoelektronisen tietotekniikan korjaus kotikonstein on mahdoton urakka eikä sitä voi verrata auton vetonivelen tai jarrupalojen vaihtoon. Niille sentään voi yrittää tehdä jotain.
Täytyy siis vain toivoa – ja vaatia – parempia välineitä, jotta raivo laantuisi.
Sitä ennen jatketaan samaa rataa. Painetaan siis tulevaisuudessakin Enteriä hieman kovemmalla kädellä, kun se netin hitaus ärsyttää. Mitäänhän se ei käytännössä auta, mutta ai että kun se tuntuu hyvältä. Klik, klik, klik – KLIK.